Avainsana: näyttelijä

Jessica Biel

Jessica Biel on yhdysvaltalainen näyttelijä. Bielin läpimurto tapahtui kriitikoiden halveksuman kauhuelokuvan, Marcus Nispelin ohjaaman elokuvan The Texas Chainsaw Massacre (2003), pääroolissa. Elokuva oli kassamenestys, joka toi Bielille tarjolle tilaisuuksia päärooleihin ja sivuosiin suuremmissa tuotannoissa isompien tähtien vierelle (kuten David R. Ellisin Cellular (2004), jossa päärooleissa Jason Statham, Kim Basinger ja Chris Evans sekä David S Goyerin Blade: Trinity (2004) Wesley Snipesin ja Kris Kristoffersonin vierellä). Rob Cohenin elokuvassa Stealth (2005) Biel oli jo naispääosassa Josh Lucasin ja Jamie Foxxin rinnalla ja nostetta on siitä asti ollut. Draamaelokuvaroolien lisäksi tämän blogin teemojen kannalta mielenkiintoisiksi tapauksiksi nousevat esimerkiksi pääroolit vuoden 2012 Pascal Laugierin kauhuelokuvassa The Tall Man, naispääosat Len Wisemanin tieteiselokuvassa Total Recall (2012), jaettu naispääosa Francesca Gregorinin trillerissä The Truth About Emanuel (2013) ja naispääosa Andy Goddardin rikoselokuvassa A Kind of Murder (2016). 2010-luvun loppu ja 2020-luvun alku on pitänyt Bielin kuitenkin kiinni lähinnä televisiosarjoissa, mutta toivomme elää, että näemme häntä vielä joskus kauhun, tieteiselokuvan ja trillerien merkeissä.

Jessica Biel tässä blogissa:

Jessica Biel is an actress from the United States. She experienced her break through in a leading role in a box-office hit movie smashed by critics. That movie was Marcus Nispel’s resurrection of The Texas Chainsaw Massacre (2003). She soon found herself in supporting roles for bigger Hollywood players such as Jason Statham, Kim Basinger and Chris Evans in David R. Ellis’ movie Cellular (2004) and Wesley Snipes and Kris Kristofferson in David S. Goyer’s movie Blade: Trinity (2004). In Rob Cohen’s movie Stealth (2005) she was already cast as a female lead side by side with Josh Lucas and Jamie Foxx. Beside her appearing in a multitude of dramas, there are some interesting movies more in touch with the themes and genres of this blog. Namely a leading role in Pascal Laugier’s horror film The Tall Man (2012), a divided female lead in Francesca Gregorin’s thriller The Truth About Emanuel (2013) and a female lead in Andy Goddard’s crime film A Kind of Murder (2016). The end of the 2010’s and the beginning of the 2020’s, however, has been dotted with roles in television series, but we should keep our fingers crossed that some day we will again see in horror, science fiction and thriller films.  

Tony Jaa in this blog:

  • Movie review (in Finnish only): Total Recall (Len Wiseman, 2012)

Tony Jaa

Tony Jaa on thaimaalainen kamppailulajitaitaja, näyttelijä, ohjaaja, koreografi ja stuntti. Ennen läpimurtoelokuvaansa Ong bak (Prachya Pinkaew, 2003) Jaa ehti tehdä toistakymmentä vuotta elokuvien parissa työtä lähinnä hänen oppi-isänsä Panna Rittikrain kanssa yhteistyössä. Jaa teki elokuvia etupäässä Thaimaassa aina vuoteen 2013, jolloin hän lähti tavoittelemaan Universal Studios -yhtiön kanssa kansainvälisiä tuotantoja. Kansainvälisillä areenoilla kuitenkin on toistaiseksi ollut tyytyminen sivurooleihin esimerkiksi Milla Jojovichin, Nicolas Cagen, Vin Dieselin, Sylvester Stallonen ja Dolph Lundgrenin kaltaisten toimintaelokuvien raskassarjalaisten tähdittämissä elokuvissa.

Tony Jaa tässä blogissa:

Tony Jaa is a Thai Martial Artist, actor, director, stuntman and choreographer. Before his break through film Ong bak (Prachya Pinkaew, 2003), Jaa worked in the film industry under his mentor Panna Rittikrai’s projects for over a decade. After his break through he remained in Thai film business making hard-nosed Martial Arts films (including the sequels to the afore mentioned Ong bak) until 2013 when he signed up with Universal Studios in order to land roles in big international hits. But so far he has been given supporting roles in films starred by genre heavy weight stars such as Milla Jojovich, Nicolas Cage, Vin Diesel, Sylvester Stallone and Dolph Lundgren.

Tony Jaa in this blog:

  • Movie review (in Finnish only): Jiu Jitsu (Dimitri Logothetis, 2020)
  • Movie review (in Finnish only): Triple Threat (Jesse V.Johnson, 2019)

Iko Uwais

Iko Uwais on indonesialainen näyttelijä ja kamppailulajitaitaja. Uwais nousi kansainväliseksi tähdeksi kirjaimellisesti yhdessä yössä hänen pääroolistaan Gareth Evansin rajat rikkoneessa brutaalissa toimintaelokuvassa The Raid (2011). Uwais tähditti kuitenkin jo tätä ennen Gareth Evansin mainiota aiempaa elokuvaa Merentau (2009), joka olisi ansainnut jo silloin tulla paremmin huomioiduksi. Gareth Evans oli huomioinut Uwaisin lähes vahingossa etsiessään rooleihinsa sopivaa näyttelijää Indonesiassa ja kamppailulajeja harrastaneesta sekatyöläisestä tuli nopeasti kansainvälinen tähti. Keanu Reeves otti Uwaisin mukaan omaan elokuvaansa Man of Tai Chi (2013) ja kamppailulajitaitoja pääroolissa Uwais uudelleen esittelemään jälleen Evansin jatko-osassa The Raid: Berandai (2014). Indonesialaisten ohjaajien Timo Tjahjanton ja Kimo Stamboelin kanssa Uwais teki yhteistyötä elokuvassa Headshot (2016) ja Tjahjanton kanssa lisäksi pöyristyttävän väkivaltaisesss toimintaelokuvassa The Night Comes for Us (2018). Tässä välissä Uwais kävi Yhdysvalloissa sivuroolittamassa Peter Bergin pätevää toimintapätkää Mile 22 (2018) ja Liam O’Donnellin vähemmän pätevää tieteiskauhuelokuvaa Beyond Skyline (2017). Todellinen kamppailulajitähtien tähtikimara oli sitten saatu kasattua Jesse V.Johnsonin elokuvaan Triple Threat (2019), mutta ohjaajan taidot eivät riittäneet muuttamaan konseptia keskikastin pöllöilyä suuremmaksi elokuvaksi. Pienehkö mahalasku koettiin myös Roel Reinén elokuvassa Fistful of Vengeance (2022). Toivomme todella, että Uwais nähtäisiin vielä joko Evansin tai Tjahjanton kaltaisten visionäärien rajoja rikkovissa elokuvissa eikä Uwais vajoaisi keskikastin tai laarin pohjan tusinatuotantojen myötähäpeää aiheuttavaksi vakionaamaksi kuten vaikkapa Steven Seagal tai Bruce Willis.

Iko Uwais tässä blogissa:

  • Elokuva-arvio: Headshot (Kimo Stamboel, Timo Tjahjanto, 2016)
  • Aulajulisteet ja valokuvat: Headshot (Kimo Stamboel, Timo Tjahjanto, 2016)
  • Elokuva-arvio: Triple Threat (Jesse V.Johnson, 2019)

Iko Uwais is an Indonesian Martial Artist and actor. His rise into international fame happened literally overnight as his starring role in Gareth Evans’ boundary-breaking action epic The Raid (2011) sweeped over the world. He had already starred in Evans’ previous Martial Arts film Merentau (2009) which remains criminally underrated even after Uwais’ rise to fame. Evans had accidentally found Uwais while he was looking an actor to his projects and so a Martial Artist supporting himself with low-income odd-jobs was instantly turned into an international sensation. Keanu Reeves quickly took him as part of his own Martial Arts movie The Man of Tai-Chi (2013) and the next year Uwais was again cast as the main actor in Evans’ follow-up movie The Raid: Berandai (2014) further cementing Uwais’ fame. Uwais teamed up with fellow Indonesian directors Kimo Stamboel and Timo Tjahjanto in a violent Martial Arts film Headshot (2016) and again with Tjahjanto in ridiculously over-the-top violent blood bath of a movie The Night Comes for Us (2018). Between these films he popped in the States to appear in supporting roles in Peter Berg’s action movie Mile 22 (2018) and Liam O’Donnell’s science fiction horror movie Beyond Skyline (2017). A true Martial Arts movie fan’s wet dream was demolished in Jesse V.Johnson’s Triple Threat (2019) as the director wasn’t able to make a meaningful film with so many Martial Arts actors jammed up in the same set. Again Roel Reiné managed to disappoint us with his film Fistful of Vengeance (2022) starring Uwais. Any genre fan would surely share my sentiment that I truly hope we would see Uwais again working with visionaries like Evans or Tjahjanto instead of becoming a laughing stock of a former star churning out below-than-mediocre abominations like what happened to Steven Seagal and Bruce WIllis.

Iko Uwais in this blog:

  • Posters, lobby cards and still photos: Headshot (Kimo Stamboel, Timo Tjahjanto, 2016)
  • Movie review (in Finnish only): Headshot (Kimo Stamboel, Timo Tjahjanto, 2016)
  • Movie review (in Finnish only): Triple Threat (Jesse V.Johnson, 2019)

Amber Heard

Amber Heard on yhdysvaltalainen näyttelijätär, jonka ura ajoittuu nykyiselle vuosituhannelle. Pienempien tuotantojen sivuroolien kautta Heard päätyi tämän blogin teemojen ja lajityyppien kannalta ”läpimurtorooliin” Jonathan Levinen herkullisessa slashertrillerissä All the Boys Love Mandy Lane (2006). Myöhemmin Heard nähtiin pienessä, mutta mukavassa roolissa Ruben Fleischerin muikeassa zombie-elokuvassa Zombieland (2009) ja samana vuonna niin ikään pienessä roolissa Nelson McCormickin mysteerijännärissä The Stepfather (2009). Todellisen mahdollisuuden nousta kauhugenren ikoniksi Heard sai saadessaan pääroolin John Carpenterin kauhutrillerissä The Ward (2010), mutta vaikka Heard siinä loistikin, ei elokuva kuitenkaan ollut lajityypissään kovinkaan suuria loiskeita synnyttävä. Parempi tulos tuli Marcos Efronin kauhumysteerissä And Soon the Darkness (2010) ja Nicolas Cagen vastaparina Patrick Lussierin toimintakomediaelokuvassa Drive Angry (2011). Sittemmin Heard on nähty sivurooleissa monien A-listalaisten jännäreissä, komedioissa ja supersankarielokuvissakin.

Amber Heard tässä blogissa:

  • Aulajulisteet ja valokuvat: Zombieland (Ruben Fleischer, 2009)

Amber Heard is a U.S. actress whose career dates to the current millennium. Having been cast at many supporting roles she was finally landed (in regards with this blog’s interests to a limited range of genres and themes) a big nice breakthrough role as Mandy Lane in Jonathan Levine’s delicious slasher All the Boys Love Mandy Lane (2006). Later on she had a small but delightful role in Ruben Fleischer’s excellent zombie-comedy Zombieland (2009) and in Nelson McCormick’s mystery thriller The Stepfather (2009). She experienced a true chance to rise as an icon in the horror genre as John Carpenter himself cast her to a leading role in his movie The Ward (2010) but alas while Heard did the best she could, the movie just didn’t make any splashes in the pond. Better results were seen in Marcos Efron’s horror mystery And Soon the Darkness (2010) and as the supporting lead to Nicolas Cage in Patrick Lussier’s action comedy Drive Angry (2011). Since then Heard has been seen in many minor supporting roles alongside many A-listers in thrillers, comedies and even in superhero movies.

Amber Heard in this blog:

  • Posters, lobby cards and still photos: Zombieland (Ruben Fleischer, 2009)

Dolph Lundgren

Dolph Lundgren on ruotsalainen näyttelijä ja kamppailulajitaitaja. Lundgren oli kyokushin-karatessa jopa Euroopan mestari parinakin vuotena 1980-luvulla ja näyttelemisen opintoihin Lundgren ajautui tyttöystävänsä Grace Jonesin kautta New Yorkissa. Läpimurto elokuvien ihmeelliseen maailmaan tuli 1985, kun Lundgren sai kontolleen Ivan Dragon roolin Sylvester Stallonen ohjaamassa, kynäilemässä ja näyttelemässä elokuvassa Rocky IV (1985). Sen jälkeen on kysyntää riittänyt. Pikku ote miehen toiminta-, ja tieteiselokuvista vuosien varrelta: Joseph Ziton Red Scorption (1988), Mark Goldblattin The Punisher (1989), Roland Emmerichin Universal Soldier (1992), Perry Langin Men of War (1994), Russell Mulcahyn Silent Trigger (1996), Dolph Lundgrenin The Mechanik (2005), Dolph Lundgrenin Command Performance (2009), Christopher Hattonin Battle of the Damned (2013) ja vaikka Mike Mendezin Don’t Kill It (2016). Ja lisää tulee joka vuosi …

Dolph Lundgren tässä blogissa:

  • Elokuva-arviot: Battle of the Damned (Christopher Hatton, 2013)

Dolph Lundgren is a Swedish actor and martial artist. As a Kyokushin-karateka Lundgren even won the European Championships for two years in the early 1980’s before his acting career. He took acting lessons in New York after being moved there with his then girlfriend Grace Jones. His breakthrough role was the role of Ivan Dragon in Sylvester Stallone’s movie Rocky IV (1985). After that he has had roles lined up and continues to act in several films almost early. A little peek into his roles over the years: Joseph Zito’s Red Scorption (1988), Mark Goldblatt’in’s The Punisher (1989), Roland Emmerich’s Universal Soldier (1992), Perry Lang’s Men of War (1994), Russell Mulcahy’s Silent Trigger (1996), Dolph Lundgren’s The Mechanik (2005), Dolph Lundgren’s Command Performance (2009), Christopher Hutton’s Battle of the Damned (2013) and why not add Mike Mendez’s Don’t Kill It (2016). And more keep coming up …

Dolph Lundgren in this blog:

Katharine Isabelle

Katharine Isabelle on kanadalainen näyttelijätär. Isabelle on ollut ahkerasti esillä televisiotuotannoissa ja kymmenissa pienissä elokuvarooleissa (mukaan lukien David Nutterin Disturbing Behavior (1998)) , mutta läpimurtonsa kauhu- ja jännityselokuvien fanien pariin Isabelle teki eittämättä Gingerinä Emily Perkinsin näyttelijäparina John Fawcettin elokuvassa Ginger Snaps (2000) jatko-osineen. Matkaan on sittemmin tarttunut kaikenmoisia rooleja. Muistamme ainakin Ernest R.Dickersonin elokuvan Bones (2001) Snoop Doggin ja Pam Grierin rinnalla, Christopher Nolanin Insomnia (2002) Al Pacinon ja Robin Williamsin ympärillä ja Ronny Yu:n Freddy vs. Jason (2003) Robert Englundin ”kamuna”.

Aikakirjoihin merkinnän Isabelle teki Ginger Snaps -elokuvien lisäksi mainiosta pääroolistaan Soskan siskosten elokuvassa American Mary (2012) ja yhteistyö Soskan siskosten kanssa jatkui vielä vuoden 2014 elokuvalla See No Evil 2.

Katharine Isabelle tässä blogissa:

Katharine Isabelle is a Canadian actress. Isabelle had been working in dozens of television roles and movie roles (including David Nutter’s Disturbing Behavior (1998)) until she was cast as alongside Emily Perkins as Ginger in John Fawcett’s Ginger Snaps (2000) and it’s two sequels. She has since had numerous roles in horror and thriller films such as Ernest R.Dickerson’s movie Bones (2001) with Snoop Dogg and Pam Grier, Christopher Nolan’s Insomnia (2002) with Al Pacino and Robin Williams and Ronny Yu’s Freddy vs. Jason (2003) with Robert Englund.

In the history annals she reached again with her role as Mary Mason in Soska sister’s wonderful American Mary (2012). Her co-operation with the directing twins has since extended with a primary role in their movie See No Evil 2 (2014) as well.

Katharine Isabelle in this blog:

  • Film review (in Finnish only): American Mary (Soskan sisters, 2012)

Eva Mendes

Eva Maendes on yhdysvaltalainen näyttelijätär, joka aloitti uransa mm. kauhuelokuvarooleilla Children of the Corn V: Fields of Terror (Ethan Wiley, 1998) ja Urban Legends: Final Cut (John Ottman, 2000). Jatkoa seurasi huomattavasti isommissa tuotannoissa, mutta pienissä rooleissa Antoine Fuquan elokuvassa Training Day (2001) ja Andrzej Bartkowiakin elokuvassa Exit Wounds (2001). Training Day oli Mendesille askel ylös ja pian hän alkoikin saada rooleja isojen, jo vakiintuneiden, tähtikaartilaisten rinnalla. John Singletonin 2 Fast 2 Furious (2003) ja Robert Rodriquezin Once Upon a Time in Mexico (2003) toivat Mendesille kansainvälistä näkyvyyttä. Siitä saakka Mendesillä on ollut kysyntää ja onneksi olemme nähneet hänen valitsevan rooleja myös toiminta-, jännitys-, ja kauhuelokuvien saralla. Kuten esimerkiksi Mark Steven Johnsonin Ghost Rider (2007), James Grayn We Own the Night (2007), Renny Harlinin Cleaner (2007), Frank Millerin The Spirit (2008), Werner Herzogin The Bad Lieutenant: Port of Call – New Orleans (2009) ja Adam McKayn toimintakomedia The Other Guys (2010).

Eva Mendes tässä blogissa:

  • Aulajulisteet ja valokuvat: Cleaner (Renny Harlin, 2007)

Eva Mendes is a US-born actress who started with minor horror roles in such movies as Children of the Corn V: Fields of Terror (Ethan Wiley, 1998) and Urban Legends: Final Cut (John Ottman, 2000). Soon she was cast in much bigger productions but again in minor roles in Antoine Fuqua’s movie Training Day (2001) and Andrzej Bartkowiak’s movie Exit Wounds (2001). The former was a step up for Mendes and after a while she was cast to act alongside established A-liner Hollywood stars in John Singleton’s 2 Fast 2 Furious (2003) and Robert Rodriquez’s Once Upon a Time in Mexico (2003) which both brought her tremendous international visibility. Since then she has been seen regularly in all sorts of movies and luckily for us action, thriller and horror movie fans, she has picked up roles in those kind of movies as well. For example Mark Steven Johnson’s Ghost Rider (2007), James Gray’s We Own the Night (2007), Renny Harlin’s Cleaner (2007), Frank Miller’s The Spirit (2008), Werner Herzog’s The Bad Lieutenant: Port of Call – New Orleans (2009) and Adam McKay’s action comedy The Other Guys (2010).

Eva Mendes in this blog:

  • Movie posters and photographs: Cleaner (Renny Harlin, 2007)

Yanin ”JeeJa” Vismitananda

jeeja

Finland Yanin Vismitananda on thaimaalainen näyttelijätär ja kamppailulajiharrastaja, joka potki itsensä kansainväliseen tietoisuuteen debyyttielokuvallaan, Prachya Pinkaewin ohjauksella Chocolate (2008). Yaninin akrobaattinen taituruus hakee vertaistaan. Toistaiseksi vielä tätä kirjoitettaessa Yaninilla on takanaan vain muutama thaimaalainen taistelulajielokuva, joissa hyödynnetään Yaninin taustaa kamppailulajien parissa.

Yanin Vismitananda tässä blogissa:

United-Kingdom Yanin Vismitananda is an actress and a martial artist from Thailand. She kicked her way into international fame in her debut film, Chocolate (2008) directed by the acclaimed Prachya Pinkaew. Yanin’s acrobatics skills are nothing short of amazing. So far Yanin has appeared in a few Thai-produced martial arts films that effectively exploit Yanin’s background in actual martial arts.

Yanin Vismitananda in this blog:

  • Movie review (in Finnish): Raging Phoenix (Rashane Limtrakul, 2009)
  • Movie review (in Finnish): Triple Threat (Jesse V. Johnson, 2019)

Patricia Tallman

Finland Patricia Tallman saattoi ehkä tulla isomman fanikunnan tietoisuuteen näytellessään televisiosarjoissa Babylon 5, Star Trek: The Next Generation, Star Trek: Voyager ja Star Trek : Deep Space Nine, mutta Patricia on ehtinyt uransa aikana olla mukana myös elokuvissa; sekä näyttelijänä että stunttina. Useammassakin George A. Romeron tuotannossa näyttelijänä ja stunttina mukana olleena Patricia olikin epäilemättä luonnollinen valinta päärooliiin, kun Romeron toinen suojatti Tom Savini teki uudelleenfilmatisoinnin Romeron ensimmäisestä zombie-elokuvasta Night of the Living Dead (1968).

Patricia Tallman tässä blogissa:

United-Kingdom Patricia Tallman may have become a more prominent name within the fan base of science fiction after she acted in famed television series Babylon 5, Star Trek: The Next Generation, Star Trek: Voyager and Star Trek: Deep Space Nine, but Patricia has had the chance of being part of film industry as well.  And not only as an actor but as a stunt performer and stunt double as well. She participated, as an actor and a stunt, in several films by George A. Romero and it makes perfect sense she was chosen as the leading lady in the remake of the Romero’s Night of the Living Dead (1990). It was directed by another Romero prodigé, Tom Savini.

Patricia Tallman in this blog:

Tom Savini

Finland Tom Savini on yhdysvaltalainen elokuva-alan monitoimimies, joka aloitti erikoisefektien parissa  ja laajensi sittemmin repertuaariaan stunt-töihin, näyttelijäksi ja ohjaajaksikin. Savini teki ohjaaja George A. Romeron kauhuelokuvien parissa valloittavaa ja uraauurtavaa työtä käytännöllisten erikoisefektien saralla (mm. Martin, Dawn of the Dead, Day of the Dead, Creepshow ja Monkey Shines). Lisäksi monien tunnettujen ja merkittävien slasher-elokuvien efektit ovat hänen työtään (mm. Maniac, The Burning, The Prowler ja Friday the 13th, osat I & 2).

Tom Savini tässä blogissa:

United-Kingdom Tom Savini is an American jack-of-all-trades in the film industry having started his career doing special effects work and stunt work for many George A. Romero’s films (Martin, Dawn of the Dead, Day of the Dead, Creepshow and Monkey Shines). He has also further pioneered the field of special effects, prosthetics and make-up effects in many quite notable slasher films (such as Maniac, The Burning, The Prowler and Friday the 13th, parts 1 & 2)

Tom Savini in this blog: