Avainsana: kanada

The Voyeurs (2021)

Ohjaus: Michael Mohan
Käsikirjoitus: Michael Mohan
Tuotantomaa: Kanada
Kieli: englanti
Budjetti: ei tiedossa
Arvioitu: joulukuu 2025
Arvioidun version pituus: 116 minuuttia
Ensi-ilta Suomessa: ei valkokangaslevityksessä Suomessa

Johdanto

Ikkunoiden läpi silminnähdyt tapahtumat ovat olleet herkullisia lähtökohtia jännityselokuville aina Ted Tetzlaffin pienimuotoisemman jännärin The Window (Ikkuna, 1949), Roy Rowlandin jännärin Witness to Murder (Henkeni on vaarassa, 1954) ja Alfred Hitchcockin legendaarisen jännityselokuvan Rear Window (Takaikkuna, 1954) ajoista saakka. Salakatseluksi kutsuttua toimintaa on sittemmin kovasti käytetty apukeinona erityisesti murhajännäreissä ja eroottissävytteisissä jännäreissä ja usein se on jopa koko elokuvan juonirakennetta ohjaava elementti.

Dario Argenton gialloslasherissä L’uccello dalle piume di cristallo (The Bird With the Crystal Plumage, Kuolemanlintu, 1970) Tony Musanten esittämä amerikkalainen kirjailija näkee lomamatkallaan taidegallerian isoista näyteikkunoista, miten sisällä on murhayritys meneillään ja yrittää estää tapahtuman. Brian G.Huttonin brittijännärissä Night Watch (1973) henkisesti epävakaa nainen (Elizabeth Taylor) näkee murhatun miehen ikkunastaan myrskyisenä yönä, mutta hänen sanaansa ei oikein uskota. Brian De Palman huikeassa psykologisessa jännärissä Body Double[x] (Kuolema tulee kahdesti, 1984) salakatsellaan teleskoopilla alastoman naisen murha. Philip Noycen eroottisessa trillerissä Sliver[x] (Taivaansilpoja, 1993) kurkisteluja muiden elämiin tekevät William Baldwin ja Sharon Stone sähköisten ikkunoiden eli kameroiden kautta. DJ Caruson psykologisessa jännärissä Disturbia (Paranoia, 2007) teini-ikäinen poika (Shia LaBeouf) alkaa kotiarestistaan seurata kiikareilla naapurustoaan ja lopulta alkaa epäillä erästä kohdettaan sarjamurhaajaaksi, mutta kuka lopulta seuraakaan ja ketä? Tate Taylorin psykologisessa jännärissä The Girl on the Train (Nainen junassa, 2016) erosta toipuva nainen (Emily Blunt) näkee päivittäisellä junamatkallaan ohikiitävän hetken seuraamansa talon ikkunasta murhan ja sotkeutuu tapaukseen. Joe Wrightin tiiviissä jännärissä The Woman in the Window (2020) pillereitä popsiva alkoholisti (Amy Adams) näkee alkoholinhuuruisessa tilassa ikkunastaan kuinka naapurissa tapahtuu inha veriteko, mutta voiko naisen muistikuviin luottaa? Chloe Okunon kauhujännärissä The Watcher (2022) puolestaan miehensä työn perässä ulkomaille muuttanut nainen (Maika Monroe) pelästyy kovin arvellessaan, että hänen ajankulukseen seuraamastaan naapurustosta joku seuraa myös häntä; eikä kuka tahansa vaan kyseessä saattaisi olla jopa paikallisesti etsitty pelätty sarjamurhaaja. Luis Prieton jännärissä Shattered (2022) rikollisryhmän tarkoituksena on ovelalla suunnitelmalla kaapata eristäytyneen miljonäärin kämppä rahoineen ja taideteoksineen, mutta paikallinen majatalon pitäjä (John Malkovich) näkee teleskoopilla kesken operaation, miten miljonääriä kohdellaan ja lähtee mukaan tilanteeseen sotkemaan.

Nämä muutamat esimerkit ovat sieltä ns. paremmasta päästä eikä toki kaikissa ole varsinaisesti kysymys piintyneestä salakatselusta. Salakatselun teemaa sivutaan juonen kannalta oleellisesti kovin monissa elokuvissa kautta historian. Tässä Michel Mohanin elokuvassa sen sijaan pääroolien henkilöt uppoavat osin omien ongelmiensa vuoksi salakavalasti salakatselun maailmaan ja se on teemana vahvasti kiinni elokuvan juonirakenteissa, kun henkilöiden elämä ja käytös alkavat pyöriä seuraamiensa kohteiden ympärillä.

Juonitiivistelmä

Nuoripari Pippa (Sydney Sweeney) ja Thomas (Justice Smith) muuttavat yhteen vuokralle kerrostaloasuntoon, josta isojen ikkunoiden kautta avautuu laaja näköala … etenkin naapuritalon vastaavasti isojen ikkunoiden läpi asuntojen arkeen. Pippa ja Thomas aloittavat varovasti erään tietyn vastapäisen naapurinsa seuraamisen heidän seuratessa asukkaiden eroottisia kuvioita ja salaa ainakin osittain kadehtien näiden elämää. Thomas yrittää jarruttaa pakkomielteeksi ajautuvaa seuraamista, mutta Pippa on täysin lumoutunut naapureidensa draaman ja seksuaalisten seikkailujen täyteisestä elämästä. Pippa alkaa puuttua näkemäänsä hieman nenäkkäämmin ja sotkeutuu seuraamansa parin elämään yhä pahemmin, kunnes lopulta ajautuu todistamaan ikkunan läpi peruttamattomia tekoja, jotka alkavat kalvaa Pippan mieltä. Nähdyt asiat ja Pippan pakkomielle ajavat syvää kiilaa Thomasin ja Pippan suhteeseen, mutta Pippa ei tunnu antavan periksi …

Kommentit

Elokuvan suurin ongelma lienee siinä, ettei se oikeastaan tiedä, mitä se haluaisi olla. Tiivistunnelmaiseksi trilleriksi siinä on liikaa löysyyttä. Yhteiskunnallista ja/tai sosiaalista sanomaa elokuva yrittää tuottaa, mutta laihoin tuloksin, kun se ei lopulta löydä mitään merkillepantavaa sanottavaa. Draaman keinoin kuvatuksi tragediaksi se ei uskottavasti taivu eroottissävytteisen sisältönsä vuoksi. Psykologiseksi eroottiseksi trilleriksi sisältö riittää vain vaivoin. On huomattava, että elokuvan lähtökohtaiseksi vetovoimaksi ajateltu naispääosan näyttelijä Sydney Sweeney suoriutuu roolistaan sisäisten ristiriitaisuuksiensa, oman seksuaalisuutensa ja pakkomielteensä kanssa painivana nuorena naisena varsin onnistuneesti – siitäkin huolimatta, että hänen ne ns. avunsa on haluttu nostaa tapetille. Näin ei voi valitettavasti sanoa miespääosaa esittävästä Justice Smithistä, jonka läsnäolo ja vetovoima eivät riitä lähellekään tarvittavaa intensiteettiä Sweeneyn vastapariksi. Smith on suorastaan masentavan kehno eikä näiden kahden näyttelijän välillä ole juuri mitään mainittavaa kemiaa. Ben Hardy ja Natasha Liu Bordizzo kytättävinä naapureina eivät varsinaisesti paljoakaan ole esillä näyttelijöinä vaan Sydney Sweeneyn hahmon seksuaalisen pakkomielteisen tirkistelyn objekteina eikä heille näin avaudu erityisen kummallisia tilanteita loistaa tai olla loistamatta.

Ohjaaja Mohanin eroottissävytteinen trillerielokuva väläyttää lyhyinä katkelmina sellaista jälkeä mitä väläyttivät mm. Paul Verhoeven elokuvassa Basic Instinct (1992), Brian De Palma elokuvassa Body Double (1984)[x], Stanley Kubrick elokuvassa Eyes Wide Shut (1999) tai Lawrence Kasdan elokuvassa Body Heat (1981), mutta tunnelman ylläpitäminen, kohtausten jatkumoiden tehokas luominen, tarinan viitekehyksen taustoitus ja tarpeettomien rönsyjen katkominen eivät onnistu noiden lajityyppiklassikoiden tekijöiden vertaisesti. Vertailusakki on toki kovaa. Ohjaaja Mohanilla kuitenkin vaikuttaisi olleen kunnianhimoa ja tahtoa tehdä lajityyppiin istahtavaa pätevää kokonaisuutta uudelle vuosituhannella, vaikka toki minkään Sam Taylor-Johnsonin Fifty Shades of Grey (2015) -elokuvan vertaiseen kihisevään erotiikkaan ei aikomusta olisikaan tähdätä.

Elokuvan liiallinen pituus on sille haitaksi. Sen tarinan kuljetuksen paikoin latteaksi ajautuva draama laskee jännityselementtien nostattamaa momenttia liiaksi ja siltikään elokuvan päähenkilöiden saatikka sivuhenkilöiden taustoihin ja motiiveihin ei kyetä tarpeeksi paneutumaan, vaikka tarinan käänteet mitä ilmeisimmin olisivat paljon paremmin käsiteltävissä laajennetuilla tiedoilla. Haitaksi ovat myös elokuvan liialliset yllätyskäänteet, jotka rikkovat pahasti uskottavuuden rajoja. Elokuvan päähenkilöiden psykologiaan ei ehkä ole tarvetta mennä syvemmälti, mutta Mohanin tarinan hahmoissa on sentään piristävää monitulkintaisuutta.

Yhteenveto

Eroottiseksi trilleriksi aiottu pikkujännäri liehittelee ehkä hieman liiaksi katsojan odotusarvojen murskausyritystensä kanssa ja ajautuu lopulta melko vaikeasti uskottaville juonellisille sivuraiteille, joista ei pääse peruuttamalla ulos. Ohjaaja Michael Mohanin omasta käsikirjoituksesta tehty elokuva teeskentelee hetkellisesti ottavansa kantaa yhteiskuntaa riivaaviin sosiaalisiin ongelmiin, mutta jättää lopulta sanottavansa puolitiehen. Trillerin juonellinen sisältö ei kanna likimain kahtatuntista pituutta ja erityisesti lopussa suorittaa epämiellyttävän mahalaskun, kun yllätyskäänteiksi tarkoitetut jipot kampittavat toisiaan. Silti, elokuva on eroottissävytteisenä trillerinä ihan soiva peli.

5/10.

Melody Anderson

Melody Anderson on kanadalainen 1990-luvulla media-alalta toisiin töihin vaihtanut näyttelijä, joka aloitti uransa 1970-luvun televisiotuotannoissa ja oli vierailevana näyttelijänä lukuisissa erittäin suosituissa sarjoissa aina Dallasista Battlestar Galacticaan. Läpimurto valkokankaille näispääosassa tuli Mike Hodgesin tieteisseikkailuelokuvassa Flash Gordon (1980), joka sattumoisin oli tämän tekstin kirjoittajan ensimmäisiä valkokangaskokemuksia nuorukaisena. Pian Anderson oli jo naispääosassa Gary Shermanin erinomaisen mainiossa kauhuelokuvassa Dead & Buried (1981)[x], josta roolista Anderson varmastikin tunnetaan parhaiten jännitys- ja kauhuviihteen ystävien keskuudessa. Harmillisesti sittemmin Andersonia ei juurikaan elokuvien puolella nähty; toki naispääosa J.Lee Thompsonin toimintakomediassa Firewalker (1986) Chuck Norrisin vierellä voitaisiin nostaa tähän. Anderson vaihtoi pois elokuva- ja televisiomaailman valokeilasta 1990-luvun puolivälissä ja ryhtyi addiktiohin erikoistuneeseen sosiaalityöhön.

Melody Anderson tässä blogissa:

Melody Anderson is a Canadian actress retired from the lime lights in the mid-1990’s. She started her acting career in numerous television shows in the 1970’s and made her splash within the movie world in Mike Hodges’ science fiction action film Flash Gordon (1980). That movie also just happened to be one of my first exposures to the silver screen back in the day as a kid. Success continued in Gary Sherman’s truly magnificent horror film Dead & Buried (1981)[x] from which she is probably best known among the fans of thriller and horror films. Unfortunately then her star waned as fast as it had risen and her subsequent work were mostly for television series. I suppose we could squeeze in her involvement in a female lead role in J.Lee Thompson’s action comedy film Firewalker (1986) opposite to Chuck Norris. Anderson retired from television- and film work in the mid-90’s and switched careers specializing in addiction-related social work.

Melody Anderson in this blog:

Keanu Reeves

Keanu Reeves on kanadalainen näyttelijä. Keanu teki läpimurtonsa jo 1989 Stephen Herekin tieteiskomediassa Bill & Ted’s Excellent Adventure, vaikka oli jo ennen sitäkin ollut mukana muutamassakin elokuvassa. Toimintaelokuvien aikakirjoihin kirjoitettiin Reevesin roolit Kathryn Bigelowin elokuvassa Point Break (1991), Jan de Bontin elokuvassa Speed (1994) sekä Robert Longon elokuvassa Johnny Mnemonic (1995). Sen jälkeen Reeves onkin ollut ns. vakiokalustoa toiminta- ja tieteistoimintaelokuvissa vuosikymmenien ajan unohtamatta muutamia piipahduksia myös draamojen ja kauhuelokuvien pariin. Ns. suurelle yleisölle Reeves on varmastikin erityisen tuttu tätä kirjoitettaessa jo peräti neljän elokuvan mittaisiksi venähtäneissä Matrix– ja John Wick -elokuvien jatkumoissa – ja kumpainenkin elokuvasarja on uudistanut omaa lajityyppiään merkittävällä tavalla.

Keanu Reeves tässä blogissa:

Keanu Reeves is a Canadian actor. Reeves had his breakthrough already in 1989 in Stephen Herek’s science fiction comedy film Bill & Ted’s Excellent Adventure even though he had had film roles prior to that. In the annals of action movie stars Reeves was promptly put in Kathryn Bigelow’s Point Break (1991), Jan de Bont’s Speed (1994) and Robert Longo’s Johnny Mnemonic (1995). Those movies cemented him as an action film star and we’ve been blessed to follow Reeves in action and science fiction movie roles for decades. He has made a few jumps into the horror and drama film genres but the big audiences probably know him best through his leading roles in two major film franchises that have both grown to encompass four films at the time of this writing: Matrix- ja John Wick- franchises; both of which have been important, ground-breaking entries into their respective genres.

Keanu Reeves in this blog:

Natasha Henstridge

Natasha Henstridge on kanadalainen näyttelijä. Henstridge nousi kuuluisuuteen (ainakin kauhuelokuvan lajityypin sisällä) heti ensiesiintymisellään ja vieläpä pääroolissa Roger Donaldsonin modernissa kauhuklassikossa Species (1995). Donaldsonin elokuva sai lopulta kaksi jatko-osaakin, joissa kummassakin Henstridge oli mukana. Vauhdikkaan lähtökiidon jälkeen Henstridge teki naispääosarooli Albert Pyunin tieteisjännärissä Adrenalin: Fear the Rush (1996) vastanäyttelijänään Christopher Lambert ja Ringo Lamin toimintajännärissä Maximum Risk (1996) vastanäyttelijänään Jean-Claude van Damme. Pääosin Henstridge on kuitenkin jäänyt pienimuotoisten jännärien näyttelijäksi. Toki vuosien saatossa hänet on iloksemme nähty myös hieman paremminkin tunnetuissa tapauksissa, kuten naispääosa John Carpenterin tieteiskauhussa Ghosts of Mars (2001), naispääosa Gérard Pirès’n jännärissä Riders (2002), sivuosa Marcel Langeneggerin rikosdraamassa Deception (2008) ja David Tennantin jännärissä Home Invasion (2016).

  • Aulajulisteet ja valokuvat: Maximum Risk (Ringo Lam, 1996)
  • Aulajulisteet ja valokuvat: Ghosts of Mars (John Carpenter, 2001)
  • Aulajulisteet ja valokuvat: Species (Roger Donaldson, 1995)
  • Aulajulisteet ja valokuvat: Species 2 (Peter Medak, 1998)

Natasha Henstridge is a Canadian actress. She first jumped into the collective consciousness of horror genre fans around the globe with her debut role – which was also a leading role to boot – in Roger Donaldson’s science fiction horror film Species (1995). That movie inevitably later on spawned a number of sequels and spin-off films and two of them had Henstridge in them. After her major leap into the world of movies she was quickly seen in low-budget action films such as a female lead in Albert Pyun’s science fiction thriller Adrenalin: Fear the Rush (1996) opposite to Christopher Lambert and a female lead in Ringo Lam’s action thriller Maximum Risk (1996) opposite to Jean-Claude van Damme. Henstridge has later on been seen mainly in many low-budget and low-quality thrillers over the years. However, to our joy, she has also acted in a few more noteworthy entries such as a female lead in John Carpenter’s Ghosts of Mars (2001), female lead in Gérard Pirès’ thriller film Riders (2002), a supporting role in Marcel Langenegger’s crime drama Deception (2008) and David Tennant’s thriller film Home Invasion (2016).

Natasha Henstridge in this blog:

  • Posters, lobby cards and photographs: Maximum Risk (Ringo Lam, 1996)
  • Posters, lobby cards and photographs: Ghosts of Mars (John Carpenter, 2001)
  • Posters, lobby cards and photographs: Species (Roger Donaldson, 1995)
  • Posters, lobby cards and photographs: Species 2 (Peter Medak, 1998)

Sarah Polley

Finland Sarah Polley on kanadalainen näyttelijätär, ohjaaja ja käsikirjoittaja. Sarah on nyttemmin siirtynyt kameran toiselle puolelle, mutta kauhu- ja jännitysviihteen ystävät saivat herkullisia viitteitä Sarahin monipuolisesta näyttelijäntyöstä ja erityisen ilmeikkäistä kasvoista Zack Snyderin elokuvassa Dawn of the Dead (2004), jossa Sarahin voimakas ja tasainen Ana-hahmo on vahvana selviytyjänä sekä Vincenzo Natalin elokuvassa Splice (2009), jossa puolestaan Sarahin näyttelemän geenitieteilijän Elsa Kastin hahmoa sävyttivät myös synkemmät puolet.

Sarah Polley tässä blogissa:

  • Aulajulisteet ja valokuvat: Splice (Vincenzo Natali, 2009)
  • Aulajulisteet ja valokuvat: Dawn of the Dead (Zack Snyder, 2004)

United-Kingdom Sarah Polley is a Canadian actress, director and screen writer who has recently moved over to the unseen side of the camera. But she did gave fans of horror- and thriller fiction delicious samples of her versatility as an actress both in Zack Snyder’s Dawn of the Dead (2004) where her Ana -character rose as a powerful female survivor and in Vincenzo Natali’s film Splice (2009) where her genetic scientist character Elsa Kast was additionally dotted with darker sides of human emotional spectrum.

Sarah Polley in this blog:

  • Movie posters and still photos: Splice (Vincenzo Natali, 2009)
  • Movie posters and still photos: Dawn of the Dead (Zack Snyder, 2004)

George A. Romero

Finland George Andrew Romero (1940 – 2017) oli Yhdysvalloissa syntynyt, mutta paljolti Kanadassakin vaikuttanut elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Hänen läpimurtoelokuvansa ja samalla ensimmäinen kokopitkänsä oli zombie-elokuvat kertaheitolla modernisoinut Night of the Living Dead (1968). Romero teki sittemmin ohjaajan urallaan lukuisia muitakin kauhuelokuvan lajityypin merkkipaaluelokuvia aina 2000-luvulle saakka. Parhaiten Romero tullaan muistamaan keskeisestä zombie-trilogiastaan, joka muutti kauhuelokuvien kuvastoa pysyvästi ja käynnisti valtavan murroksen zombie-elokuvien alalajityypissä.

George A. Romero tässä blogissa:

United-Kingdom George Andrew Romero (1940 – 2017) was an American-born scriptwriter and film director who also worked in Canada. His break-through film was also his first directorial effort Night of the Living Dead (1968) which single-handedly changed the landscape of horror movies in general and zombie movies in particular. Since that film Romero made a series of important films in the horror genre all the to the 21th century. Regardless of his other endeavours he will most likely be remembered from his first three zombie films that changed the scenery of the horrific in celluloid and started a massive revolution in the history of the zombie cinema.

George A. Romero in this blog:

  • Movie posters and stilll photos: Day of the Dead (George A. Romero, 1985)
  • Movie posters and stilll photos: Dawn of the Dead (Zack Snyder, 2004)
  • Movie posters and stilll photos: Land of the Dead (George A. Romero, 2005)
  • Movie review (in Finnish): The Crazies (George A. Romero, 1973)
  • Movie review (in Finnish): Monkey Shines (George A. Romero, 1988)
  • Movie posters and stilll photos: Monkey Shines (George A. Romero, 1988)
  • Movie posters and stilll photos: The Dark Half (George A. Romero, 1993)