A Scanner Darkly (2006)

Ohjaus: Richard Linklater
Käsikirjoitus: Richard Linklater
Tuotantomaa: USA
Arvioidun version pituus: 100 min
Arvioitu: syyskuu 2010
Ensi-ilta Suomessa: 3.11.2006
Budjetti: noin 9 miljoonaa USD

Johdantoascannerdarkly_primary

Kun 70-luvun alku koitti, tieteiskirjailija Philip K.Dick oli jo niin sinut huumeiden kanssa, ettei saanut enää juurikaan mitään kirjoitetuksi. Kolmen vuosikymmenen ajalle sijoittuva amfetamiinin käyttö riehaantui lopulta hippivuosina. Dick eli huumekommuunissa sekalaisen joukkion kanssa ja
käänne ylös kuilusta tuli sattumalta, kun hän oli pitämässä Vancouverissa puhetta ja sillä reissulla onnistui puhumaan itsensä mukaan erityiseen vieroitusohjelmaan. Huumevieroituksen aikana ja sen jälkeen Dick kirjoitti ensimmäisen kirjansa, jonka teki alusta loppuun ilman huumeita. Tuo teos nivoi hänen aiempien vuosiensa kokemuksia yhteen ja siitä tuli kirjailijan selkeästi henkilökohtaisin. Nimeltään A Scanner Darkly on tuo teos ja se peilaa paitsi Dickin viettämää huumehouruista elämää myös hänen rapistuvaa mielenterveyttään sekä melko synkkiä käsityksiään maailmanmenosta. Dickin teoksen monet kohtaukset ovat suoraan vedettyjä hänen omasta kokemuspiiristään. Ohjaaja Richard Linklater työsti teoksesta elokuvan ja mainiosti Linklater on onnistunut sitomaan elokuvakäsikirjoitukseensa ja ohjaukseensa suuren annoksen aitoa Philip K.Dickiä – temppu, jota muut Dickin teoksia filmille tallentaneet eivät aivan ole
onnistuneet saamaan aikaan vaikkakin Ridley Scottin Blade Runner (1982) on epäilemättä suosituin ja tunnetuin Dickin teosten filmatisoinneista.

Juonitiivistelmä

Agentti Fred (Keanu Reeves) on huumepoliisi, joka on soluttautunut huumepiiriin tarkoituksenaan paljastaa uuden, vaarallisen ja ehdottoman addiktiivisen aine-D:n myyjiä ja välittäjiä. Vaan Fred tykästyy aineeseen itsekin ja hänen huumekommuuninsa hörhöilyt tuntuvat pian Fredistäkin aivan normaalilta. Winona Ryder, Woody Harrelson, Rory Cochrane ja Robert Downey Jr. näyttelevät aine-D:n kanssa touhuavia huumemiehiä ja -naisia ja Keanu Reevesillä on näiden mukana toikkaroiva alter-ego, Bob Arctor. Fred/Bob ei oikein tiedä enää tiedä kumpi hän itsekään on ja aine-D:n vaikutukset Fred/Bob -hahmon aivoissa kumuloituvat paranoidisiin mittoihin. Vaan mikä on paranoidista hallusinaatiota ja mikä kylmintä ja totisinta totta? Kuka ohjailee taustalle vai pyöriikö
maailma oman irrationaalisen epätäydellisyytensä ympärillä vailla hallintaa?

Kommentit

Mielenkiintoisesti monet muutkin Dickin teoksista kuin A Scanner Darkly, ennakoivat tulevaa kyberpunk-aikakauden nousua. A Scanner Darklyssä on iso joukko keskeistä kyberpunkin kuvastoa ahneesta megakorporaatiosta teknisiin kehoa augmentoiviin vermeisiin ja rappiolla oleva valtavaa valtaa surutta käyttävä kontrollidystopia. Richard Linklaterin CV:ssä ei ole juurikaan tieteiselokuvia, joten siksi on jännää havaita, että Linklater on onnistunut siirtämään Dickin tekstin keskeiset elementit onnistuneesti filmille. Elokuvan toteutustavaksi valittu jälkianimointi ns. rotoskopia-menetelmällä on erinomaisen onnistunut tyylikeino. Tällä kertaa jälkianimointi nimenomaisesti tukee tarinaa, sillä se vahvistaa epätodellisuuden tuntua, joka päähahmoja kalvaa huumeen kertoessa aivoille miten asiat ovat ja miten eivät. Rotoskopialla ei ole onnistuttu pilaamaan myöskään näyttelijöiden suorituksia kuten Robert Zemeckisin elokuvassa Beowulf (2007), jossa jälkianimoinnilla pitkälti nollattiin näyttelijöiden työ. A Scanner Darklyn jälkianimointi itse asiassa jopa vahvistaa onnistuneiden näyttelijänsuoritusten tenhoa entisestään. Näyttelijöiden eleet, ilmeet ja maneerit ovat siirtyneet animaatioksi moitteetta ja Linklater on tässä saanut jopa mahdollisuuden häivyttää taustojen epäoleellisuuksia pois näyttelijöiden suoritusten tieltä. Woody Harrelsonin, Winona Ryderin ja erityisesti Robert Downey Jr:n touhuilua on upeata seurata näiden houreisen maailman ottaessa vallan järjestä. Massahypnoosi, kollektiivinen alitajunta, todellisuuden repeäminen ja yhteiskunnallinen kritiikki ovat kaikki läsnä vahvasti – monet toki teemoja, joita Dick käsitteli useissakin teoksissaan.

Linklaterin käsikirjoittamassa elokuvassa filmille on onnistuttu taltioimaan myös perin puistattavia kohtauksia. Dickin omakohtainen kokemuspohja tapahtuneesta näyttäytyy suorana muun muassa kohtauksessa, jossa Bob kumppaneineen rakentaa monimutkaisen salajuonien, petosten ja paranoidisen valvonnan verkon tilanteeseen, jonka Bob itse on skitsoidisessa tilassa kutonut. Dickin mielenterveys horjui jo aiemminkin, mutta vasta A Scanner Darklyn kirjoittamisen aikoihin hän analysoi itseään ja päätteli sairastavansa skitsofreniaa. Myöhemmin miehen päätelmät omasta tilastaan vaihtuivat jumalallisen väliintulon, paranoidisen skitsofrenian ja mystisen ”järkeentulemisen” välillä tilanteen mukaan. Asia varjosti Dickin elämää muutaman vuoden ennen hänen kuolemaansa – tänä aikana Dick vielä jäsensi kokemuksiaan kirjallisiin teoksiinsa. A Scanner Darkly kuitenkin ensimmäisenä paljastaa Dickin mielen liikkeitä ja varsinkin paranoidinen tunnelma on välittynyt elokuvaan vahvaksi ja pelottavaksi virtaukseksi, joka naulitsee mukaansa seuraamaan Bobin tarinan kehittymistä ja kohtaloa. Linklaterin elokuvassa ei ole nimeksikään toimintaa, minimaalisen mitätön ääniraita eikä siinä oikein efektejäkään mihinkään tarvita. Näin elokuvassa päästään keskittymään oleelliseen – siihen tarinaan. Ohjauksessa on uskallettu pitää malttia ja elokuva rakentuukin hiljalleen pala palalta ja arvoitus arvoitukselta kohti skitsoidista loppuaan. Harmillisesti kuitenkin Linklaterin käsikirjoituksesta on ollut pakko karsia pois joitakin elementtejä, josta syystä muutamankin kohtauksen olemassaolo elokuvassa jää vaille järkevää tulkintaa ja käyttöä. Materiaalia olisi varmasti ollut lisääkin, mutta toisaalta on ymmärrettävää, että etupäässä dialogin kautta etenevää tarinaa ei ole mielekästä pitkittää mielin määrin.

Yhteenveto

A Scanner Darkly. Vainoharhaisen mielen vaellusta huumausaineen käskytettävänä tulevaisuuden dystopiassa. Jälkianimoimalla rakennettu poikkeuksellisen uskalias elokuvakäännös Philip K.Dickin henkilökohtaisimmasta tilityksestä on kaikin puolin onnistunutta tieteiselokuvaa. Toimintaa ja efektejä on tästä elokuvasta turha hakea – elokuva pelaa varman tehokkaasti dialogin kautta avautuvalla tarinallaan.

8/10

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s