Avainsana: screenwriter

Paco Plaza

Paco Plaza on espanjalainen ohjaaja ja käsikirjoittaja. Plaza on tullut tunnetuksi erityisesti jännitys-, ja kauhuelokuvien ohjauksistaan, joista ilahduttavan moni on saanut kansainvälistä huomiota ja päätynyt kansainväliseen levitykseen. Plazan yhteistyö espanjalaisen ohjaajakollegan Jaume Balagueron kanssa tuotti yhteisohjauksen [REC] (2007)[x], jonka vimmainen intensiteetti ravisteli jo silloin elähtämään päässyttä found footage -tyyppistä kauhukerrontaa. Elokuva oli siinä määrin rajoja rikkova, että se sai peräti kolme jatko-osaa, joista Plaza ohjasi Balagueron kanssa yhden [REC] 2 (2009)[x] ja yksinään toisen [REC] 3: Genesis (2012). Kauhukerronta ei toki ollut miehelle vierasta, sillä jo ennen REC-elokuvien kansainvälistä huomiota Plazan elokuvat olivat herättäneet kiinnostusta kauhuelokuvista kiinnostuneiden keskuudessa (ihmissusielokuva Romasanta (2004) päärooleissan Elsa Pataky ja Julian Sands, Ramsey Campbellin kauhutarinaan pohjautuva kauhujännäri El segundo nombre (2002) sekä kauhukomedia Cuento de navidad (2005), joka oli yksi osa espanjalaisten modernien kauhuelokuvataitajien kuuden itsenäisen elokuvan elokuvasarjasta (Películas para no dormir). Plaza on jatkanut pääosin uraansa Espanjasta käsin ja onnistunutkin tekemään suoranaisia genrehittejä (kuten hyytävän onnistunut kauhumysteeri Verónica (2017), pätevä rikosjännäri Quien a hierro mata [Eye for an eye] (2019), kauhumysteeri La abuela (2021) sekä Netflixin tuottama kauhumysteeri Hermana muerte (2023)). Näistä varsin monessa Plaza on ollut mukana myös käsikirjoittajana.

Paco Plaza tässä blogissa:

  • Elokuva-arviot: [REC]3: Genesis (Pazo Plaza, 2012)
  • Elokuvajulisteet ja valokuvat: [REC] (Jaume Balaguero, Paco Plaza, 2007)
  • Elokuvajulisteet ja valokuvat: [REC] 2 (Jaume Balaguero, Paco Plaza, 2009)

Paco Plaza is a director and screen writer from Spain. Plaza is especially known for his work inside the horror film genre and hasn’t made many forays outside of it excluding a few jabs into the thriller genre. Quite many of his directorial efforts have also seen international distribution and success even. His collaboration with fellow Spanish director Jaume Balaguero resulted in probably his best known work they kindled new fire into the stale found footage horror genre with their intense zombie film [REC][x](2007). That proved such a success that it spawned three sequels. Of those sequels Plaza directed [REC] 2 [x] with Balaguero and [REC] 3: Genesis by himself. These horror movies weren’t, though, his first jabs within the genre and seasoned horror film veterans probably remember such films as his werewolf horror Romasanta (2004) starring Elsa Pataky and Julian Sands, Ramsey Campbell -inspired horror thriller El segundo nomber (2002) and his horror comedy film Cuento de navidad (2005) which was part of a six-film collaboration between six different modern Spanish horror film directors (Películas para no dormir). Plaza has continued his career mainly in Spain and has succeeded in creating riveting and intense films that have enjoyed international distribution (such as quite intense horror mystery Verónica (2017), decent crime thriller Quien a hierro mata [Eye for an eye](2019) starring Luis Tosar, horror mystery La abuela (2021) and Netflix funded horror mystery Hermana muerte (2023)). In may of these, Plaza has also been the screen writer.

Paco Plaza in this blog:

  • Movie review (in Finnish only): [REC]3: Genesis (Pazo Plaza, 2012)
  • Posters and still photographs: [REC] (Jaume Balaguero, Paco Plaza, 2007)
  • Posters and still photographs: [REC] 2 (Jaume Balaguero, Paco Plaza, 2009)

Alex Garland

Alex Garland on brittiläinen kirjailija, käsikirjoittaja ja ohjaaja. Garland nousi elokuvamaailman tietoisuuteen ensin kirjoittamansa kirjan elokuvasovituksesta (Danny Boylen The Beach (1996), jota tähdittivät monet eturivin tähdet) ja piakkoin sen jälkeen käsikirjoituksistaan ohjaaja Danny Boylen elokuviin 28 Days Later (2002)[x] ja Sunshine (2007). Käsikirjoitusten lisäksi Garland pääsi sittemmin myös ohjaajan pallille ja hänen esikoisteoksensa ohjaajana oli hänen itse käsikirjoittamansa erinomaisen kiehtova ja monipuolinen tieteiselokuva Ex Machina (2014)[x] päänäyttelijöinään Alicia Vikander, Domhnall Gleeson ja Oscar Isaac. Sitä seurasi pian niin ikään kiehtova ja monipuolinen tieteiselokuva Annihilation (2018), jossa päärooleissa jo varsin isoja nimiä: Natalie Portman, Jennifer Jason Leigh, Tessa Thompson. Pienemmän mittakaavan kauhudraaman Men (2022) jälkeen Garland oli puikoissa isossa, yli 50 miljoonan dollarin tuotannossa, ohjatessaan dystopiatrillerielokuvan Civil War (2024). Garland on osoittanut kykynsä sekä kynän että kameran takana ja odottaa sopii, että tieteiselokuvan ystävät kuulevat hänestä vielä paljon!

Alex Garland tässä blogissa:

Alex Garland is an author, screenwriter and director from the United Kingdom. He first rose into the radar of international film audiences after being the author behind director Danny Boyle’s hit movie The Beach (1996) and remained on that aforementioned radar after being the screenwriter behind Boyle’s subsequent hit films 28 Days Later (2002)[x] and Sunshine (2007). Soon enough Garland made his directorial debut (which he also wrote) with an exquisite science fiction thriller Ex Machina (2014)[x] with leading roles cast to Alicia Vikander, Domhnall Gleeson and Oscar Isaac. In 2018 he directed another science fiction thriller after his own screenwriting in Annihilation – this time the main cast was composed of quite big industry names with Natalie Portman, Jennifer Jason Leigh and Tessa Thompson. A smaller scale horror drama was next with Men (2022), but then he was assigned as the director in a whopping 50 million dollar budget dystopian thriller Civil War (2024). So far Garland has shown his talents behind both the pen and the camera and every science fiction film fan is bound to hear from him again!

Alex Garland in this blog:

  • Movie posters and photographs: Ex Machina (Alex Garland, 2014)
  • Movie posters and photographs: 28 Days Later (Danny Boyle, 2002)
  • Film reviews (in Finnish only): 28 Days Later (Danny Boyle, 2002)

Ti West

Ti West

Ti West on yhdysvaltalainen ohjaaja, käsikirjoittaja, leikkaaja ja tuottaja. West aloitti kauhuelokuvien parissa elokuvallaan The Roost (2005), mutta varsinaisena läpimurtona voitaneen pitää vuotta 2009, jolloin west sai valmiiksi elokuvat The House of the Devil ja Cabin Fever 2: Spring Fever. Sen jälkeen West on osoittanut olevansa todellinen monitoimimies, sillä vuoden 2011 elokuvastaan The Innkeepers alkaen (tätä kirjoitettaessa on vuosi 2024) West on paitsi ohjannut myös kirjoittanut, tuottanut ja leikannut omat elokuvansa! West on saanut lähivuosina suurta huomiota yhteistyöstään näyttelijä Mia Gothin kanssa kauhuelokuvillaan X (2022) ja Pearl (2022) ja jatkoa on luvassa.

Ti West tässä blogissa:

Ti West is a director, screenwriter, editor and producer from the United States. He made his first feature film in 2005 (The Roost) but he finally broke out in 2009 when he released two feature films: House of the Devil and Cabin Fever 2: Spring Fever. After that West has shown he is truly a man of many talents as he has – starting from his movie The Innkeepers (2011) and continuing on (at the time of this writing it is 2024) – not only directed but also edited, written and produced all of his feature films! West has made quite the splash in the horror movie genre collaborating with actress Mia Goth in two connected films, X (2022) and Pearl (2022), and more is yet to come out of this collaboration.

Ti West in this blog:

Mateo Gil

Mateo Gil on espanjalainen ohjaaja, käsikirjoittaja, kuvaaja, leikkaaja ja tuottaja. Hän on työskennellyt tiiviissä yhteistyössä toisen espanjalaisen ohjaajan, Alejandro Amenábarin, kanssa käsikirjoittaen tämän kanssa melkein kaikkia tuotantoja. Ohjaajana Mateo Gilin esikoisohjaus oli vuoden 1999 trilleri Nadie conoce a nadie [Nobody Knows Anybody], mutta sittemmin Gil on etupäässä toiminut käsikirjoittajana. Hänen kynänjäljistään kauhu-, ja tieteiselokuvan rintamilla olemmekin saaneet nautiskella muun muassa erinomaisissa elokuvissa Tesis (Alejandro Amenábar, 1996), Abre los ojos [Open Your Eyes] (Alejandro Amenábarin, 1997) ja sen jenkkiversio Vanilla Sky (Cameron Crowe, 2001), El método [The Method] (Marcelo Piñeyro, 2005), Regreso a Moira [Spectre] (Mateo Gil, 2006) ja Realive (Mateo Gil, 2016).

Mateo Gil tässä blogissa:

  • Aulajulisteet ja valokuvat: Tesis (Alejandro Amenábar, 1996)

Mateo Gil is a Spanish director, screenwriter, cinematographer, editor and producer. Throughout his career he has been working closely with fellow Spanish director Alejandro Amenábar. As a director his debut film was the 1999 thriller Nadie conoce a nadie [Nobody Knows Anybody] but since then he has been known foremost by his screenwriting. With the horror, thriller and science fiction films we have been treated with such films as Tesis (Alejandro Amenábar, 1996), Abre los ojos [Open Your Eyes] (Alejandro Amenábarin, 1997) and it’s U.S. version Vanilla Sky (Cameron Crowe, 2001), El método [The Method] (Marcelo Piñeyro, 2005), Regreso a Moira [Spectre] (Mateo Gil, 2006) and Realive (Mateo Gil, 2016).

Mateo Gil in this blog:

  • Posters, lobby cards and still photos: Tesis (Alejandro Amenábar, 1996)

Lucio Fulci

Lucio Fulci oli italialainen käsikirjoittaja, näyttelijä ja ohjaaja, jonka mittava ura televisio- ja elokuva-alalla kesti lähes viisi vuosikymmentä. Fulci teki monenmoisia hommia, kunnes vakiinnutti kiinnostuksensa kohteiksi aluksi länkkärit ja giallo-jännärit ja lopulta myös jännäreitä väkevämmät kauhuelokuvat. Fulcin ohjaustöistä verevämmän materiaalin fanikunta muistanee parhaiten giallo-jännärit A Lizard in a Woman’s Skin (1971), Sette note in nero (1977), New York Ripper (1982) ja Don’t Torture a Duckling (1972), länkkärit Four of the Apocalypse (1975) ja Silver Saddle (1978) sekä kauhuelokuvista varsinkin ns. Gates of Hell -trilogia eli City of the Living Dead (1980), The Beyond (1981) ja House by the Cemetery (1981). Näitä kaikkia elokuvia yhdistää ylenpalttinen väkivalta ja verisen kuvaston monipuolisuus sekä Fulcin innovatiivisuus käytännön efektien rakentamisessa pienillä budjeteilla.

Lucio Fulci tässä blogissa:

Lucio Fulci was a screenwriter, actor and director whose career in television and cinema spanned almost five decades. He worked on all sorts of productions until in the late 60’s he chose Giallo–thrillers, westerns and later on pure horror films as his genres of choice. The fans of these genres probably remember him best from his Giallo films A Lizard in a Woman’s Skin (1971), Sette note in nero (1977), New York Ripper (1982) and Don’t Torture a Duckling (1972), westerns Four of the Apocalypse (1975) and Silver Saddle (1978) and his horror films; specifically his so called Gates of Hell –trilogy consisting of movies City of the Living Dead (1980), The Beyond (1981) and House by the Cemetery (1981). All of the above films are connected by excessive, almost ridiculous level of bloody violence and his passionate love and innovation regarding how to make spectacular practical effects in as cheap as possible.

Lucio Fulci in this blog: