Avainsana: ohjaajainfo

Mateo Gil

Mateo Gil on espanjalainen ohjaaja, käsikirjoittaja, kuvaaja, leikkaaja ja tuottaja. Hän on työskennellyt tiiviissä yhteistyössä toisen espanjalaisen ohjaajan, Alejandro Amenábarin, kanssa käsikirjoittaen tämän kanssa melkein kaikkia tuotantoja. Ohjaajana Mateo Gilin esikoisohjaus oli vuoden 1999 trilleri Nadie conoce a nadie [Nobody Knows Anybody], mutta sittemmin Gil on etupäässä toiminut käsikirjoittajana. Hänen kynänjäljistään kauhu-, ja tieteiselokuvan rintamilla olemmekin saaneet nautiskella muun muassa erinomaisissa elokuvissa Tesis (Alejandro Amenábar, 1996), Abre los ojos [Open Your Eyes] (Alejandro Amenábarin, 1997) ja sen jenkkiversio Vanilla Sky (Cameron Crowe, 2001), El método [The Method] (Marcelo Piñeyro, 2005), Regreso a Moira [Spectre] (Mateo Gil, 2006) ja Realive (Mateo Gil, 2016).

Mateo Gil tässä blogissa:

  • Aulajulisteet ja valokuvat: Tesis (Alejandro Amenábar, 1996)

Mateo Gil is a Spanish director, screenwriter, cinematographer, editor and producer. Throughout his career he has been working closely with fellow Spanish director Alejandro Amenábar. As a director his debut film was the 1999 thriller Nadie conoce a nadie [Nobody Knows Anybody] but since then he has been known foremost by his screenwriting. With the horror, thriller and science fiction films we have been treated with such films as Tesis (Alejandro Amenábar, 1996), Abre los ojos [Open Your Eyes] (Alejandro Amenábarin, 1997) and it’s U.S. version Vanilla Sky (Cameron Crowe, 2001), El método [The Method] (Marcelo Piñeyro, 2005), Regreso a Moira [Spectre] (Mateo Gil, 2006) and Realive (Mateo Gil, 2016).

Mateo Gil in this blog:

  • Posters, lobby cards and still photos: Tesis (Alejandro Amenábar, 1996)

Dolph Lundgren

Dolph Lundgren on ruotsalainen näyttelijä ja kamppailulajitaitaja. Lundgren oli kyokushin-karatessa jopa Euroopan mestari parinakin vuotena 1980-luvulla ja näyttelemisen opintoihin Lundgren ajautui tyttöystävänsä Grace Jonesin kautta New Yorkissa. Läpimurto elokuvien ihmeelliseen maailmaan tuli 1985, kun Lundgren sai kontolleen Ivan Dragon roolin Sylvester Stallonen ohjaamassa, kynäilemässä ja näyttelemässä elokuvassa Rocky IV (1985). Sen jälkeen on kysyntää riittänyt. Pikku ote miehen toiminta-, ja tieteiselokuvista vuosien varrelta: Joseph Ziton Red Scorption (1988), Mark Goldblattin The Punisher (1989), Roland Emmerichin Universal Soldier (1992), Perry Langin Men of War (1994), Russell Mulcahyn Silent Trigger (1996), Dolph Lundgrenin The Mechanik (2005), Dolph Lundgrenin Command Performance (2009), Christopher Hattonin Battle of the Damned (2013) ja vaikka Mike Mendezin Don’t Kill It (2016). Ja lisää tulee joka vuosi …

Dolph Lundgren tässä blogissa:

  • Elokuva-arviot: Battle of the Damned (Christopher Hatton, 2013)

Dolph Lundgren is a Swedish actor and martial artist. As a Kyokushin-karateka Lundgren even won the European Championships for two years in the early 1980’s before his acting career. He took acting lessons in New York after being moved there with his then girlfriend Grace Jones. His breakthrough role was the role of Ivan Dragon in Sylvester Stallone’s movie Rocky IV (1985). After that he has had roles lined up and continues to act in several films almost early. A little peek into his roles over the years: Joseph Zito’s Red Scorption (1988), Mark Goldblatt’in’s The Punisher (1989), Roland Emmerich’s Universal Soldier (1992), Perry Lang’s Men of War (1994), Russell Mulcahy’s Silent Trigger (1996), Dolph Lundgren’s The Mechanik (2005), Dolph Lundgren’s Command Performance (2009), Christopher Hutton’s Battle of the Damned (2013) and why not add Mike Mendez’s Don’t Kill It (2016). And more keep coming up …

Dolph Lundgren in this blog:

Lucio Fulci

Lucio Fulci oli italialainen käsikirjoittaja, näyttelijä ja ohjaaja, jonka mittava ura televisio- ja elokuva-alalla kesti lähes viisi vuosikymmentä. Fulci teki monenmoisia hommia, kunnes vakiinnutti kiinnostuksensa kohteiksi aluksi länkkärit ja giallo-jännärit ja lopulta myös jännäreitä väkevämmät kauhuelokuvat. Fulcin ohjaustöistä verevämmän materiaalin fanikunta muistanee parhaiten giallo-jännärit A Lizard in a Woman’s Skin (1971), Sette note in nero (1977), New York Ripper (1982) ja Don’t Torture a Duckling (1972), länkkärit Four of the Apocalypse (1975) ja Silver Saddle (1978) sekä kauhuelokuvista varsinkin ns. Gates of Hell -trilogia eli City of the Living Dead (1980), The Beyond (1981) ja House by the Cemetery (1981). Näitä kaikkia elokuvia yhdistää ylenpalttinen väkivalta ja verisen kuvaston monipuolisuus sekä Fulcin innovatiivisuus käytännön efektien rakentamisessa pienillä budjeteilla.

Lucio Fulci tässä blogissa:

Lucio Fulci was a screenwriter, actor and director whose career in television and cinema spanned almost five decades. He worked on all sorts of productions until in the late 60’s he chose Giallo–thrillers, westerns and later on pure horror films as his genres of choice. The fans of these genres probably remember him best from his Giallo films A Lizard in a Woman’s Skin (1971), Sette note in nero (1977), New York Ripper (1982) and Don’t Torture a Duckling (1972), westerns Four of the Apocalypse (1975) and Silver Saddle (1978) and his horror films; specifically his so called Gates of Hell –trilogy consisting of movies City of the Living Dead (1980), The Beyond (1981) and House by the Cemetery (1981). All of the above films are connected by excessive, almost ridiculous level of bloody violence and his passionate love and innovation regarding how to make spectacular practical effects in as cheap as possible.

Lucio Fulci in this blog:

Paul Verhoeven

Paul Verhoeven on alkujaan Alankomaista. Ohjaajana Verhoeven on tullut tunnetuksi seksuaalisen sisällön ja graafisen väkivallan yhdistämisestä satiiriin. Verhoeven aloitti ohjaajan uransa kotimaassaan draamoilla, mutta siirtyi Yhdysvaltoihin tekemään ensimmäisen Hollywood-filminsä Flesh and Blood (1985), jota seurasivat suuret menestykset RoboCop (1987), Total Recall (1990), Basic Instinct (1992), Starship Troopers (1997) ja Hollow Man (2000). Väliin mahtui myös Showgirls (1995), joka floppasi pahasti ilmestyessään, mutta on saanut myöhemmin arvostusta osakseen. Sittemmin Verhoeven palasi Eurooppaan jatkamaan uraansa muun muassa elokuvilla Black Book (2006), Elle (2016) ja Benedetta (2021).

Paul Verhoeven tässä blogissa:

  • Aulajulisteet ja valokuvat: RoboCop (Paul Verhoeven, 1987)
  • Aulajulisteet ja valokuvat: Total Recall (Paul Verhoeven, 1990)
  • Aulajulisteet ja valokuvat: Hollow Man (Paul Verhoeven, 2000)
  • Aulajulisteet ja valokuvat: Starship Troopers (Paul Verhoeven, 1997)
  • Aulajulisteet ja valokuvat: Elle (Paul Verhoeven, 2016)

Paul Verhoeven is originally from the Netherlands. A lauded director in the Netherlands he is known for his mixing of graphic violence, sexual content and social satire. He started with dramas in the Netherlands but after he made his Hollywood debut (Flesh and Blood, 1985), he made a string of prominent land-mark films (RoboCop in 1987, Total Recall in 1990, Basic Instinct in 1992, Showgirls in 1995, Starship Troopers in 1997 and Hollow Man in 2000), all of which excluding the Showgirls were huge box-office hits. He later returned to Europe and made the war-movie Black Book in 2006, psychological thriller Elle in 2021 and religious period drama Benedetta in 2016.

Paul Verhoeven in this blog:

  • Film posters and still photographs: RoboCop (Paul Verhoeven, 1987)
  • Film posters and still photographs: Total Recall (Paul Verhoeven, 1990)
  • Film posters and still photographs: Hollow Man (Paul Verhoeven, 2000)
  • Film posters and still photographs: Starship Troopers (Paul Verhoeven, 1997)
  • Film posters and still photographs: Elle (Paul Verhoeven, 2016)

Vincent D’Onofrio

Vincent D’Onofrio on yhdysvaltalainen näyttelijä, joka syöpyi kertaheitolla elokuvia seuraavien henkilöiden muistisopukoihin ikimuistoisella sivuosaroolillaan alokas Gomer Pylenä Stanley Kubrickin mestariteoksessa Full Metal Jacket (1987). D’Onofrio on ehtinyt pitkällä urallaan saada paljon huomiota niin herkistä draamarooleista kuin roisista mielipuolista. Tämän blogin aihepiirin ympäriltä seuraava upea pysäkki oli Barry Sonnenfeldin Men in Black (1997) ja piakkoin sitä seurasivat monet kutkuttavat sivuosat – mm. elokuvissa Tarsem Singhin The Cell (2000), Gary Flederin Impostor (2001), D.J.Caruson The Salton Sea (2002) ja François Vellen The Narrows (2008). Päärolitkaan eivät onneksi ole jääneet vieraiksi: Jennifer Lynchin taitavassa elokuvassa Chained (2012) D’Onofrio teki valtaisan onnistuneen pääroolityön inhassa roolissa mielisairaana kidnappaajana.

Vincent D’Onofrio is an American actor who gained instant recognition and assured his position in the minds of anyone who pays attention to films as Private Gomer Pyle in Stanley Kubrick’s masterful war film Full Metal Jacket (1987) . D’Onofrio then made a string of dramas until the unforgettable role as an alien entity in Barry Sonnenfeld’s Men in Black (1997). Soon a boat-load of delicious supporting roles in films broadly linked to the themes of this blog appeared including the likes of Tarem Singh’s The Cell (2000), Gary Fleder’s Impostor (2001), D.J.Caruso’s The Salton Sea (2002) and François Velle’s The Narrows (2008). He also has leading roles such as the in the marvelously wicked film Chained (2012) by the talented Jennifer Lynch . We eagerly wait for more such shows of acting force!

Steven Soderbergh

Steven Soderbergh on yhdysvaltalainen elokuva-alan moniosaaja, jonka vyön alta löytyy osaamista tuottamisesta, leikkauksesta, kuvaamisesta, käsikirjoittamisesta sekä tietenkin ohjaamisesta. Tuottelias Soderbergh on uransa aikana ehtinyt moneen mukaan ja ennen kansainvälistä läpimurtoaan oli nykyaikaisen indie-elokuvan pioneereja. Vaikka Soderberghilla on ollut näppinsä pelissä vaikka missä lajityypeissä, tämän blogin kiinnostavinta antia ovat Soderberghin ohjaustyöt psykologisten rikostrillerien ja ryöstöelokuvien parissa. Soderberghin yleisiin teemoihin vaikuttaisivat kuuluvan muuttuvat identiteetit, kosto ja moraali.

Steven Soderbergh is an American jack-of-all-trades in the film industry. He has a vast experience in many areas of film-making up to and including editing, cinematography, producing, writing and of course directing. He has been very prolific and has had his paws sunk in quite a variety of film genres but particularly his continued involvement in psychological crime thrillers and heist movies are of most interest to this blog. Common recurring themes in his films seem to revolve around shifting identities, concepts and justifications of revenge and morality.

Tobe Hooper

Finland Tobe Hooper oli erityislaatuinen yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja. Hooperin tie kertaheitolla kauhuelokuvien ohjaajien ykkösrivistöön tapahtui vuonna 1974, kun miehen palkittu, kauhisteltu, ihailtu ja kammoksuttu ohjaustyö The Texas Chainsaw Massacre pyyhkäisi kauhuelokuvamaailman kuvastot kerralla uusiksi. Hooper muistettaneen aina parhaiten tästä elokuvastaan vaikka seuraavan vuosikymmenen aikana Hooperin käsistä lähti kokonainen joukko hienoja, erityisesti kauhuelokuvan eri lajityyppeihin kuuluvia, teoksia (Eaten Alive (1976), The Funhouse (1981), Poltergeist (1982), Lifeforce (1985) ja Invaders from Mars (1986)). Jatkoa seurasi myöhemmilläkin vuosikymmenillä, mutta 70-luvun elokuvien menestykseen myöhemmät teokset eivät yltäneet. Hooper oli itse kiinnostunut kauhumarginaalista eikä tehnyt koko urallaan yhtään elokuvaa ns. mainstream -yleisöjä ajatellen.

Tobe Hooper tässä blogissa:

United-Kingdom Tobe Hooper was an extraordinary film director from the United States. His place in the front row of the horror film makers was cemented with his 1974 feature film, the adored and abhored modern-day staple of the horror genre, The Texas Chainsaw Massacre. Hooper’s name will almost certainly be always connected to that film even though he made several fine additions to different horror film sub genres during the next ten years (Eaten Alive (1976), The Funhouse (1981), Poltergeist (1982), Lifeforce (1985) and Invaders from Mars (1986)). He did continue to make films after the 1980’s but unfortunately none of them achieved such accolades as his early efforts. Tobe Hooper himself was interested in the horror film margin and never did a single feature film meant for wide, so called, mainstream audiences.

Tobe Hooper in this blog:

Tom Savini

Finland Tom Savini on yhdysvaltalainen elokuva-alan monitoimimies, joka aloitti erikoisefektien parissa  ja laajensi sittemmin repertuaariaan stunt-töihin, näyttelijäksi ja ohjaajaksikin. Savini teki ohjaaja George A. Romeron kauhuelokuvien parissa valloittavaa ja uraauurtavaa työtä käytännöllisten erikoisefektien saralla (mm. Martin, Dawn of the Dead, Day of the Dead, Creepshow ja Monkey Shines). Lisäksi monien tunnettujen ja merkittävien slasher-elokuvien efektit ovat hänen työtään (mm. Maniac, The Burning, The Prowler ja Friday the 13th, osat I & 2).

Tom Savini tässä blogissa:

United-Kingdom Tom Savini is an American jack-of-all-trades in the film industry having started his career doing special effects work and stunt work for many George A. Romero’s films (Martin, Dawn of the Dead, Day of the Dead, Creepshow and Monkey Shines). He has also further pioneered the field of special effects, prosthetics and make-up effects in many quite notable slasher films (such as Maniac, The Burning, The Prowler and Friday the 13th, parts 1 & 2)

Tom Savini in this blog:

Sylvester Stallone

Finland Sylvester Stallone on yhdysvaltalainen näyttelijä, joka on tehnyt varsin pitkän uran toimintaelokuvissa. Hänen uralleen mahtuu monia toimintaelokuvien klassikoiksi muodostuneita elokuvia erityisesti 1980-luvulta. Rambo– ja Rocky-elokuvien pitkät elokuvasarjat ovat eittämättä muuttaneet toimintaelokuvien kuvastoa vuosien saatossa ja nousseet ikonisten populaarikulttuurin ilmiöiden joukkoon.

Sylvester Stallone tässä blogissa:

United-Kingdom Sylvester Stallone is an American actor with a long career specifically in action movies. Many now consider his numerous iconic action films from the 1980’s as classics in the field of film. The long-running film series of Rambo and Rocky both have, without a doubt, changed the iconography of action films and have become iconic figures in the popular culture.

Sylvester Stallone in this blog:

George A. Romero

Finland George Andrew Romero (1940 – 2017) oli Yhdysvalloissa syntynyt, mutta paljolti Kanadassakin vaikuttanut elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Hänen läpimurtoelokuvansa ja samalla ensimmäinen kokopitkänsä oli zombie-elokuvat kertaheitolla modernisoinut Night of the Living Dead (1968). Romero teki sittemmin ohjaajan urallaan lukuisia muitakin kauhuelokuvan lajityypin merkkipaaluelokuvia aina 2000-luvulle saakka. Parhaiten Romero tullaan muistamaan keskeisestä zombie-trilogiastaan, joka muutti kauhuelokuvien kuvastoa pysyvästi ja käynnisti valtavan murroksen zombie-elokuvien alalajityypissä.

George A. Romero tässä blogissa:

United-Kingdom George Andrew Romero (1940 – 2017) was an American-born scriptwriter and film director who also worked in Canada. His break-through film was also his first directorial effort Night of the Living Dead (1968) which single-handedly changed the landscape of horror movies in general and zombie movies in particular. Since that film Romero made a series of important films in the horror genre all the to the 21th century. Regardless of his other endeavours he will most likely be remembered from his first three zombie films that changed the scenery of the horrific in celluloid and started a massive revolution in the history of the zombie cinema.

George A. Romero in this blog:

  • Movie posters and stilll photos: Day of the Dead (George A. Romero, 1985)
  • Movie posters and stilll photos: Dawn of the Dead (Zack Snyder, 2004)
  • Movie posters and stilll photos: Land of the Dead (George A. Romero, 2005)
  • Movie review (in Finnish): The Crazies (George A. Romero, 1973)
  • Movie review (in Finnish): Monkey Shines (George A. Romero, 1988)
  • Movie posters and stilll photos: Monkey Shines (George A. Romero, 1988)
  • Movie posters and stilll photos: The Dark Half (George A. Romero, 1993)