Tekijä: Kimmo Mäkinen

Web Software Developer (Full Stack Developer using Java programming language, Vaadin, JSF and IceFaces component library frameworks, CSS and SASS, HTML and jQuery along with Oracle-specific tools such as PL/SQL language and ApEX RAD development tool) currently working on online solutions for pharmaceutical logistics systems. My hobbies include all sorts of gaming (card games, tabletop-games, role-playing games, miniature games), digital illustration work and movies (horror and sci-fi mostly).

Matilda Lutz

Matilda Lutz on italialainen malli ja näyttelijä. Lutzin ensimmäiset roolitukset elokuvissa olivat pieniä sivuosia eurooppalaisissa tuotannoissa. Ensimmäinen pääosa tuli Tommaso Agnesen italialaisessa draamaelokuvassa Mi chiamo Maya [My Name is Maya] (2015), mutta elokuva ei saanut kansainvälistä julkisuutta. Parin italialaisen elokuvaroolin jälkeen vuosi 2017 oli Lutzille kansainvälisen läpimurron vuosi, sillä F. Javier Gutiérrezin kauhuelokuva Rings (2017) ja Coralie Fargeatin kostoelokuva Revenge (2017) saivat molemmat tuolloin ensi-iltansa. Sittemmin Lutz nähtiin pääosassa italialaisessa, Roberto De Feon ja Paolo Strippolin kauhuelokuvassa A Classic Horror Story (2021), naispääosassa Andrew Bairdin rikosdraamassa Zone 414 (2021), sivuosassa Grant Singerin rikosdraamassa Reptile (2023) ja jaetussa naispääosassa Sam Yatesin jännärissä Magpie (2024).

Matilda Lutz tässä blogissa:

  • Elokuva-arviot: Revenge (Coralie Fargeat, 2017)
  • Aulajulisteet ja valokuvat: Revenge (Coralie Fargeat, 2017)

Matilda Lutz is an Italian model and actress. Her first roles were small supporting roles in Italian drama films and her first leading role was in an Italian drama film Mi chiamo Maya [My Name is Maya] (2015) by director Tommaso Agnese but the film didn’t find international audiences. Again, after a few minor supporting roles in Italian films, Lutz’s break out year was 2017 as she starred in two films that year: F. Javier Gutiérrez’s horror film Rings (2017) and Coralie Fargeat’s revenge film Revenge (2017) – both of which granted her international visibility. Since then Lutz was seen in a leading role in an Italian horror film A Classic Horror Story (2021) by Italian directors Robert De Feo and Paolo Strippoli, in a leading female role in Andrew Baird’s crime drama Zone 414 (2021), in a supporting role in Grant Singer’s crime drama Reptile (2023) and in a shared leading role in Sam Yates’ thriller film Magpie (2024).

Matilda Lutz in this blog:

  • Movie reviews (in Finnish only): Revenge (Coralie Fargeat, 2017)
  • Posters, lobby cards and photographs: Revenge (Coralie Fargeat, 2017)

Coralie Fargeat

Coralie Fargeat on ranskalainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Vaikka Fargeat on jo pian 50 vuoden iässä, hänen esikoisohjauksensa Revenge ilmestyi vasta 2017. Revenge on voimakas, symboliikan värittämä feministinen kostoelokuva, joka teki syvän vaikutuksen yleisöihin myös kansainvälisesti. Toistaiseksi (tätä kirjoitettaessa on vuosi 2024) Fargeat ei ole vielä ilahduttanut meitä lisää elokuvien alalla.

Coralie Fargeat tässä blogissa:

  • Elokuva-arviot: Revenge (Coralie Fargeat, 2017)
  • Aulajulisteet ja valokuvat: Revenge (Coralie Fargeat, 2017)

Coralie Fargeat is a French director and screen writer. Even though she is almost fifty years old, her directorial debut Revenge came about in 2017. But it is a powerful rape-revenge film with a feminist touch and ripe with symbolism and was exceedingly well received all over the world. So far (it is 2024 at the time of this writing) she hasn’t graced us with more films but the word is that we’ll soon hear from her again…

Coralie Fargeat in this blog:

  • Movie reviews (in Finnish only): Revenge (Coralie Fargeat, 2017)
  • Posters, lobby cards and photographs: Revenge (Coralie Fargeat, 2017)

Corey Yuen

Corey Yuen on hongkongilainen näyttelijä, koreografi ja ohjaaja. Yuen opiskeli yhtä aikaa hyvien ystäviensä Jackie Chanin, Sammo Hungin ja Yuen Biaon kanssa Pekingissä ja päätyi pian toimimaan ekstrana lukuisissa Hong Kongin toimintaelokuvan kultakauden elokuvassa. Siitä oli lyhyt matka tekemään stuntteja ja edelleen lyhyt hyppäys stunt-koordinaattoriksi ja koreografiksi. Sen lisäksi Yuen aloitti ohjaajana jo 1980 ohjatessaan yhdessä See-Yuen Ng:n ja Sammo Hungin kanssa Bruce Leen tähdittämän rikoselokuvan Game of Death 2 (1980) ja varsin pian seurasi perässä Hiroyuki Sanadan tähdittämä ninjaelokuvien klassikko Long zhi ren zhe [Ninja in the Dragon’s Den] (1982). 1985 seurasi Jean-Claude van Dammen ja Kurt McKinneyn tähdittämä No Retreat No Surrender (1985) ja ohjaustöitä onkin sitten riittänyt melkein elokuva vuodessa tahdilla aina Yuenin eläköitymiseen (2000-luvun puolivälin tienoilla) asti. Yuen työskenteli pääosin Hong Kong -elokuvien parissa, mutta oli tekemässä elokuvia myös Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Euroopassa hän oli toisena ohjaajana ohjaamassa Jason Stathamin tähdittämää toimintaelokuvaa The Transporter (2002)[x] ja sen jatko-osassa, Olivier Megatonin ohjaamassa elokuvassa Transporter 3 (2008)[x] Yuen oli koreografina. Lisäksi Yuen oli tekemässä elokuvasarjan toistakin osaa, Louis Leterrierin Transporter 2 (2005)[x] ,koreografina. Yuen oli mukana myös Yhdysvalloissa tienavaajana oli näyttelijän Jet Lin nousu suosioon vuosituhannen vaihteen tienoilla ja Yuen oli mukana koregorafina peräti kuudessa Jet Lin tähdittämässä elokuvassa (Andrzej Bartkowiakin Romeo Must Die (2000), Chris Nahonin Kiss of the Dragon (2001), James Wongin The One (2001), Andrzej Bartkowiakin Cradle 2 the Grave (2003), Philip G. Atwellin War (2007) ja Sylvester Stallonen The Expendables (2010)). Yuen oli ohjannut Jet Lin tähdittämiä elokuvia myös Hong Kongissa ennen Lin kansainvälistä tähteyttä (mm. elokuvat Fong Sai-yuk [The Legend] (1993) jatko-osineen, The Bodyguard from Beijing (1994), The New Legend of Shaolin (1994) ja My Father Is a Hero (1995)).

Corey Yuen tässä blogissa:

Corey Yuen is an actor from Hong Kong. He studied in Beijing alongside with his good friends Jackie Chan, Sammo Hung and Yuen Biao all of whom became legends in the Hong Kong action movie’s Golden Era. Yuen soon found himself acting as an extra in Hong Kong action movies. Next he was elevated to making stunts and then choreographing Martial Arts action sequences and eventually became a director as well. He did acting roles (almost exclusively in minor supporting roles), stunts, stunt choreography, and directing up until his retirement in around the middle of the 2000’s. His directing debut was with See-Yuen Ng and Sammo Hung directing Bruce Lee in the crime film Game of Death 2 (1980) quickly followed by the classic Ninja-film Long zhi ren zhe [Ninja in the Dragon’s Den] (1982) starring Hiroyuki Sanada and soon saw the light of day No Retreat No Surrender (1985) that was the acting debut of Jean-Claude van Damme. Since then Yuen was involved in directorial duties directing almost a movie per year. Most of his films were Hong Kong -productions but he was involved in European and USA productions as well. In Europe he was the co-director of the action film The Transporter (2002), choreographer in it’s sequel, Louis Leterrier’s Transporter 2 (2005) and choreographer in Olivier Megaton’s Transporter 3 (2008). In the USA, he was involved in films that starred his good friend Jet Li (as a Martial Arts choreographer and action director in Andrzej Bartkowiak’s Romeo Must Die (2000), Chris Nahon’s Kiss of the Dragon (2001), James Wong’s The One (2001), Andrzej Bartkowiak’s Cradle 2 the Grave (2003), Philip G. Atwell’s War (2007) and Sylvester Stallone’s The Expendables (2010)). Yuen had already directed a number of Jet Li’s films in Hong Kong as well, including Fong Sai-yuk [The Legend] (1993) with it’s sequel, The Bodyguard from Beijing (1994), The New Legend of Shaolin (1994) and My Father Is a Hero (1995).

Corey Yuen in this blog:

Robert Knepper

Robert Knepper on yhdysvaltalainen näyttelijä. Knepperillä on pitkä ura elokuva-alalla alkaen 1980-luvun puolivälistä ja jatkuen tähän päivään saakka (2024). Knepper on tunnettu kasvo sivuosarooleistaan, mutta varsinaisia pääosarooleja elokuvissa on vain vähän. Mieleenpainuvia rooleja löytyy kuitenkin esimerkiksi Michael Cohnin rikosdraamasta When the Bough Breaks (1993) Ally Walkerin, Martin Sheenin ja Ron Perlmanin kanssa, Brad Turnerin tieteiskauhuelokuvasta Species 3 (2004), Florent-Emilio Sirin rikosdraamasta Hostage (2005) Bruce Willisin kanssa, Xavier Gensin toimintaelokuvasta Hitman (2007) Timothy Olyphantin ja Olga Kurylenkon kanssa, Olivier Megatonin toimintaelokuvasta Transporter 3 (2008)[x] Jason Stathamin kanssa, Scott Derricksonin tieteisdraamasta The Day the Earth Stood Still (2008) Keanu Reevesin, Jennifer Connellyn ja Kathy Batesin kanssa, Robert Schwentken toimintakomediasta R.I.P.D. (2013) Ryan Reynoldsin ja Jeff Bridgesin kanssa, Matt Winnin kauhuelokuvasta The Hoarder (2015) Mischa Bartonin kanssa, Zack Bernbaumin rikosdraamasta Cold Deck (2015), Edward Zwickin toimintaelokuvasta Jack Reacher: Never Go Back (2016) Tom Cruisen kanssa, Mauro Borrellin kauhuelokuvasta WarHunt (2022) ja miksei vaikka Zhor Fassi-Fihrin rikosdraamasta The Moderator (2022).

Robert Knepper tässä blogissa:

Robert Knepper is an actor from the United States. He has a long career in the film industry spanning from the mid-80’s to today (it is 2024 at the time of this writing). His leading roles in films are few and none of them in ’bigger’ movies. However, he has made an impact with excellent supporting roles in movies such as Michael Cohn’s crime drama When the Bough Breaks (1993) with Ally Walker, Martin Sheen ja Ron Perlman, Brad Turner’s science fiction horror Species 3 (2004), Florent-Emilio Siri’s crime drama Hostage (2005) with Bruce Willisin, Xavier Gens’ action movie Hitman (2007) with Timothy Olyphant and Olga Kurylenko, Olivier Megaton’s action film Transporter 3 (2008) with Jason Statham, Scott Derricksonin science fiction drama The Day the Earth Stood Still (2008) with Keanu Reeves, Jennifer Connelly and Kathy Bates, Robert Schwentke’s action comedy R.I.P.D. (2013) with Ryan Reynolds and Jeff Bridges, Matt Winn’s horror film The Hoarder (2015) with Mischa Barton, Zack Bernbaum’s crime drama Cold Deck (2015), Edward Zwick’s action film Jack Reacher: Never Go Back (2016) with Tom Cruise, Mauro Borrelli’s horror film WarHunt (2022) and why not Zhor Fassi-Fihr’s crime drama The Moderator (2022).

Robert Knepper in this blog:

Ex Machina (2014)

Espanjalainen yhden aukeaman nelisivuinen elokuvaesite. Tukevaa, päällystettyä paperia. Koko on hieman A4:ää suurempi. Skannattuna kaikki esitteen sivut.

A four-page movie herald from Spain. Sturdy, coated, paper. Size is slightly bigger than A4. Scanned all pages of the herald.

Tessa Thompson

Tessa Thompson on yhdysvaltalainen näyttelijä. Thompsonilla on ollut reippaasti kysyntää uransa alusta (vuosituhannen vaihteen tienoilta) alkaen sekä televisiotuotannoissa että elokuvanäyttelijänäkin. Onneksi mukaan mahtuu myös rooleja, jotka osuvat yksiin tämän blogin keskeisiin kiinnostuksen kohteisiin eli toiminta-, tieteis-, jännitys- ja kauhuelokuvat. Heti uransa alussa Thompson oli sivuosassa Simon Westin kauhujännärissä When a Stranger Calls (2006). Sittemmin mukaan tuli pieni rooli Scott David Russellin kauhujännärissä Exquisite Corpse (2010) ja jaettu naispääosa Tom Glynnin noir-rikos -elokuvassa Automotive (2013) – kumpainenkin lähes tuntemattomiksi jääneitä tapauksia. Suosiota nostatti sitten naispääosa Ryan Cooglerin urheilupätkässä Creed: The Legacy of Rocky (2015), sivuosa John Michael McDonaghin rikoskomediassa War on Everyone (2016) sekä rooli Taika Waititin Marvel-pläjäyksessä Thor: Ragnarök (2017). Thompson oli tässä vaiheessa noussut jo käytännössä isojen pelureiden elokuvien roolituksiin Hollywoodin A-sarjalaisten näyttelijöiden elokuvien sivuosiin. Alex Garlandin elokuvasta Annihilation (2018) lohkesi vielä sivuosa, mutta Nia DaCostan rikosdraamassa Little Woods (2018) Thompsonilla on jo päärooli. Päärooleja ja naispääosarooleja on sitten tippunut senkin jälkeen: F.Gary Gray:n Men in Black: International (2019) ja Rebecca Hallin Passing (2021).

Tessa Thompson is an actress from the United States. Thompson started her career more or less at the turn of the millennium and she has had successes both in television and film. Luckily there are some films that coincide with the themes and interests of this blog (that would be mainly science fiction, horror, action and thriller films). Right at the start of her career Thompson had a small part in Simon West’s horror thriller When a Stranger Calls (2006). Later on she had a minor role in Scott David Russell’s horror thriller Exquisite Corpse (2010) and a shared female lead role in Tom Glynn’s crime-noir -thriller Automotive (2013) – both of which films are relatively obscure to audiences. One of her big successes was a female lead in Ryan Coogler’s sport action film Creed: The Legacy of Rocky (2015) pushing her upwards in the Hollywood’s ladder. Her role in John Michael McDonagh’s crime comedy War on Everyone (2016) and her role in Taika Waititi’s Marvel outing Thor: Ragnarök (2017) further cemented her as a rising star. She was still playing a second violin in Alex Garland’s Annihilation (2018) but was giving a leading role in Nia DaCosta’s crime drama Little Woods (2018). She has had further female lead roles in F.Gary Gray’s Men in Black: International (2019) and Rebecca Hall’s Passing (2021).

Olivier Megaton

Olivier Megaton on ranskalainen elokuvaohjaaja. Megatonin ensimmäinen ohjaustyö on vähälle huomiolle jäänyt tieteisjännäri Exit (2000), jota seurasi niin ikään vähälle huomiolle jäänyt toimintajännäri La sirène rouge (2002). Huomiota alkoi tulla Megatonin saadessa ohjattavakseen Transporter-elokuvasarjan kolmannen elokuva Transporter 3 (2008) ja sen siivittämänä Megaton teki kansainvälisen läpimurtonsa jännärillään Colombiana (2011). Colombiana oli vielä ranskalainen tuotanto, mutta sen suosion jälkeen Megaton löysi itsensä Yhdysvalloista ja käteen lapattiin Hollywoodin ykkössarjan tähtikaartia, kun ohjattavaksi löytyi Taken-elokuvasarjan toinen ja kolmas elokuva Taken 2 (2012) ja Taken 3 (2014). Elokuvapuolella ykkösohjaana pallilla on sittemmin ollut hiljaisempaa, mutta oli Megaton mukana sentään apuohjaajana tekemässä Luc Bessonin jännäriä Anna (2019). Vuonna 2020 näki päivänvalon varsin onneton ja ponneton tieteiselokuvan ja rikosdraaman hybridi The Last Days of American Crime (2020).

Olivier Megaton tässä blogissa:

  • Elokuva-arviot: Anna (Luc Besson, 2019)
  • Aulajulisteet ja valokuvat: Transporter 3 (Olivier Megaton, 2008)
  • Aulajulisteet ja valokuvat: Colombiana (Olivier Megaton, 2011)

Olivier Megaton is a French director. His film debut, a rather competent science fiction thriller Exit (2000) was largely ignored and forgotten as was his second film, an action thriller La sirène rouge (2002). He started to receive some attention after directing the third instalment of the Transporter-movie franchise Transporter 3 (2008). His international breakthrough film followed soon in the form of the thriller Colombiana (2011). While Colombiana was still a French film, Megaton quickly found himself across the big pond as he was chosen to direct the Hollywood action franchise Taken’s second instalment Taken 2 (2012) and after it proved a success, then it’s sequel Taken 3 (2013). As a director he hasn’t had much activity since that; excepting a second unit director post in fellow Frenchman Luc Besson’s thriller Anna (2019). He did direct a sordid and ill-conceived science fiction and crime drama hybrid film The Last Days of American Crime in 2020 but we’re hoping he’ll do much better in the future.

Olivier Megaton in this blog:

  • Movie reviews (in Finnish only): Anna (Luc Besson, 2019)
  • Movie posters and stills: Transporter 3 (Olivier Megaton, 2008)
  • Movie posters and stills: Colombiana (Olivier Megaton, 2011)