Tekijä: Kimmo Mäkinen

Web Software Developer (Full Stack Developer using Java programming language, Vaadin, JSF and IceFaces component library frameworks, CSS and SASS, HTML and jQuery along with Oracle-specific tools such as PL/SQL language and ApEX RAD development tool) currently working on online solutions for pharmaceutical logistics systems. My hobbies include all sorts of gaming (card games, tabletop-games, role-playing games, miniature games), digital illustration work and movies (horror and sci-fi mostly).

Melody Anderson

Melody Anderson on kanadalainen 1990-luvulla media-alalta toisiin töihin vaihtanut näyttelijä, joka aloitti uransa 1970-luvun televisiotuotannoissa ja oli vierailevana näyttelijänä lukuisissa erittäin suosituissa sarjoissa aina Dallasista Battlestar Galacticaan. Läpimurto valkokankaille näispääosassa tuli Mike Hodgesin tieteisseikkailuelokuvassa Flash Gordon (1980), joka sattumoisin oli tämän tekstin kirjoittajan ensimmäisiä valkokangaskokemuksia nuorukaisena. Pian Anderson oli jo naispääosassa Gary Shermanin erinomaisen mainiossa kauhuelokuvassa Dead & Buried (1981)[x], josta roolista Anderson varmastikin tunnetaan parhaiten jännitys- ja kauhuviihteen ystävien keskuudessa. Harmillisesti sittemmin Andersonia ei juurikaan elokuvien puolella nähty; toki naispääosa J.Lee Thompsonin toimintakomediassa Firewalker (1986) Chuck Norrisin vierellä voitaisiin nostaa tähän. Anderson vaihtoi pois elokuva- ja televisiomaailman valokeilasta 1990-luvun puolivälissä ja ryhtyi addiktiohin erikoistuneeseen sosiaalityöhön.

Melody Anderson tässä blogissa:

Melody Anderson is a Canadian actress retired from the lime lights in the mid-1990’s. She started her acting career in numerous television shows in the 1970’s and made her splash within the movie world in Mike Hodges’ science fiction action film Flash Gordon (1980). That movie also just happened to be one of my first exposures to the silver screen back in the day as a kid. Success continued in Gary Sherman’s truly magnificent horror film Dead & Buried (1981)[x] from which she is probably best known among the fans of thriller and horror films. Unfortunately then her star waned as fast as it had risen and her subsequent work were mostly for television series. I suppose we could squeeze in her involvement in a female lead role in J.Lee Thompson’s action comedy film Firewalker (1986) opposite to Chuck Norris. Anderson retired from television- and film work in the mid-90’s and switched careers specializing in addiction-related social work.

Melody Anderson in this blog:

Eddie Marsan

Eddie Marsan on brittiläinen näyttelijä, joka aloitti uransa jo 1980-luvun loppupuolella. Pitkään Marsan esitti rooleja brittiläisissä televisiotuotannoissa, mutta vuosituhannen vaihteen tienoilla hän löysi itsensä yhä useammin sivurooleista elokuvissa. Tämän blogin teemojen kannalta kiintoisia sivurooleja Marsanilla on ollut lukuisissa elokuvissa. Roolit ovat olleet kuitenkin vähäisiä eikä Marsania ole vielä nähty selkeässä pääroolituksessa tämän blogin kannalta mielenkiintoisissa elokuvissa. Lähimmäksi pääsevät J Blakesonin erinomaisen virkeä neo-noir rikostrilleri The Disappearance of Alice Creed (2009) sekä ohjaaja Kristina Buožytėn liettualais-ranskalais-belgialainen tieteiselokuva Vesper (2022).

Eddie Marsan tässä blogissa:

Eddie Marsan is a British actor. He began his acting career in the late 1980’s but was mainly seen in television productions until about the turn of the century from which point on he has had a bunch of interesting roles in films of interest to this blog. His roles have, disappointedly, remained as relatively supporting roles although there are two roles of interest that come close to co-leading roles as opposed to definitively supporting ones. These are J Blakeson’s masterful neo-noir crime thriller film The Disappearance of Alice Creed (2009) and director Kristina Buožytėn’s Lithuanian-French-Belgian science fiction film Vesper (2022).

Eddie Marsan in this blog:

Uwe Boll

Uwe Boll on saksalainen ohjaaja ja tuottaja. Kirjallisuuden tohtori päätti siirtyä elokuva-alalle 1990-luvun alussa aloittaen kammottavan surkeilla elokuvaviritelmillä. Jostain oudosta syystä Bollille kuitenkin avautui mahdollisuuksia päästä tekemään elokuvia myös kansainvälisille areenoille ihan oikeiden näyttelijöiden kanssa: Sanctimony (2000), Blackwoods (2001), Heart of America (2002), House of the Dead (2003), Alone in the Dark (2005), BloodRayne (2005), jotka kaikki järjestäen osoittautuivat hyvin huonoiksi elokuviksi, mutta joiden räikeä kaupallisuus onnistui kuitenkin pitämään ohjaajan mukana bisneksessä. Hyvin pian Boll oli profiloitunut tekemään surkeita elokuvajäljitelmiä menestyneistä tietokonepeleistä ja vaikka väliin mahtuu joitakin ihan kelvollisiakin elokuvia (Tunnel Rats (2008), Stoic (2009), Rampage (2009), The Age of Greed (2013)), valtaosa Bollin elokuvista on vain erittäin huonoja. Boll kuitenkin on onnistunut pysymään pinnalla elokuvamaailmassa ja edelleen kykenee hankkimaan elokuviinsa jopa nimekkäitäkin tähtiä, joten ainakin elokuvaviritelmien tuotannollisessa puolessa Boll on onnistunut. Kaikista oudointa on, että Boll todella pitää itseään elokuva-alan nerona (hänen omat sanansa hänen haastattelustaan)!

Uwe Boll tässä blogissa:

Uwe Boll is a producer and director from Germany. A doctor of literature who turned his interests towards the world of movies in the early 1990’s and has become known as one of the worst film directors of all time. He started with truly awful German films and for some odd reason he was then given several chances to produce and direct actual films with actual professional actors and with actual budgets: Sanctimony (2000), Blackwoods (2001), Heart of America (2002), House of the Dead (2003), Alone in the Dark (2005) and BloodRayne (2005). All of them were sprayed with adequate glitter to cover up the fact that these were truly God-awful films. But films that nevertheless were commercially viable enterprises keeping Boll afloat in the movie industry. Quite soon Boll was profiled into a film hack making awful garbage out of successful computer game franchises. Even though Boll has managed to churn out some adequate movies (Tunnel Rats (2008), Stoic (2009), Rampage (2009), The Age of Greed (2013)), the bulk of his output fills the bottoms of the barrels of celluloid trash. Nevertheless Boll has managed to stay in the business and even today (2024) has been able to secure pretty important actors to ’act’ in his films so at least he is fairly seasoned as a producer. The really odd thing about Boll is that he actually thinks he is a genius film maker (his words from his own interview)!

Uwe Boll in this blog:

  • Movie review (in Finnish only): Apocalypse Z (Luca Boni, Marco Ristori, 2013)
  • Movie review (in Finnish only): BloodRayne (Uwe Boll, 2005)
  • Movie review (in Finnish only): House of the Dead (Uwe Boll, 2003)