Melody Anderson

Melody Anderson on kanadalainen 1990-luvulla media-alalta toisiin töihin vaihtanut näyttelijä, joka aloitti uransa 1970-luvun televisiotuotannoissa ja oli vierailevana näyttelijänä lukuisissa erittäin suosituissa sarjoissa aina Dallasista Battlestar Galacticaan. Läpimurto valkokankaille näispääosassa tuli Mike Hodgesin tieteisseikkailuelokuvassa Flash Gordon (1980), joka sattumoisin oli tämän tekstin kirjoittajan ensimmäisiä valkokangaskokemuksia nuorukaisena. Pian Anderson oli jo naispääosassa Gary Shermanin erinomaisen mainiossa kauhuelokuvassa Dead & Buried (1981)[x], josta roolista Anderson varmastikin tunnetaan parhaiten jännitys- ja kauhuviihteen ystävien keskuudessa. Harmillisesti sittemmin Andersonia ei juurikaan elokuvien puolella nähty; toki naispääosa J.Lee Thompsonin toimintakomediassa Firewalker (1986) Chuck Norrisin vierellä voitaisiin nostaa tähän. Anderson vaihtoi pois elokuva- ja televisiomaailman valokeilasta 1990-luvun puolivälissä ja ryhtyi addiktiohin erikoistuneeseen sosiaalityöhön.

Melody Anderson tässä blogissa:

Melody Anderson is a Canadian actress retired from the lime lights in the mid-1990’s. She started her acting career in numerous television shows in the 1970’s and made her splash within the movie world in Mike Hodges’ science fiction action film Flash Gordon (1980). That movie also just happened to be one of my first exposures to the silver screen back in the day as a kid. Success continued in Gary Sherman’s truly magnificent horror film Dead & Buried (1981)[x] from which she is probably best known among the fans of thriller and horror films. Unfortunately then her star waned as fast as it had risen and her subsequent work were mostly for television series. I suppose we could squeeze in her involvement in a female lead role in J.Lee Thompson’s action comedy film Firewalker (1986) opposite to Chuck Norris. Anderson retired from television- and film work in the mid-90’s and switched careers specializing in addiction-related social work.

Melody Anderson in this blog:

Eddie Marsan

Eddie Marsan on brittiläinen näyttelijä, joka aloitti uransa jo 1980-luvun loppupuolella. Pitkään Marsan esitti rooleja brittiläisissä televisiotuotannoissa, mutta vuosituhannen vaihteen tienoilla hän löysi itsensä yhä useammin sivurooleista elokuvissa. Tämän blogin teemojen kannalta kiintoisia sivurooleja Marsanilla on ollut lukuisissa elokuvissa. Roolit ovat olleet kuitenkin vähäisiä eikä Marsania ole vielä nähty selkeässä pääroolituksessa tämän blogin kannalta mielenkiintoisissa elokuvissa. Lähimmäksi pääsevät J Blakesonin erinomaisen virkeä neo-noir rikostrilleri The Disappearance of Alice Creed (2009) sekä ohjaaja Kristina Buožytėn liettualais-ranskalais-belgialainen tieteiselokuva Vesper (2022).

Eddie Marsan tässä blogissa:

Eddie Marsan is a British actor. He began his acting career in the late 1980’s but was mainly seen in television productions until about the turn of the century from which point on he has had a bunch of interesting roles in films of interest to this blog. His roles have, disappointedly, remained as relatively supporting roles although there are two roles of interest that come close to co-leading roles as opposed to definitively supporting ones. These are J Blakeson’s masterful neo-noir crime thriller film The Disappearance of Alice Creed (2009) and director Kristina Buožytėn’s Lithuanian-French-Belgian science fiction film Vesper (2022).

Eddie Marsan in this blog:

Uwe Boll

Uwe Boll on saksalainen ohjaaja ja tuottaja. Kirjallisuuden tohtori päätti siirtyä elokuva-alalle 1990-luvun alussa aloittaen kammottavan surkeilla elokuvaviritelmillä. Jostain oudosta syystä Bollille kuitenkin avautui mahdollisuuksia päästä tekemään elokuvia myös kansainvälisille areenoille ihan oikeiden näyttelijöiden kanssa: Sanctimony (2000), Blackwoods (2001), Heart of America (2002), House of the Dead (2003), Alone in the Dark (2005), BloodRayne (2005), jotka kaikki järjestäen osoittautuivat hyvin huonoiksi elokuviksi, mutta joiden räikeä kaupallisuus onnistui kuitenkin pitämään ohjaajan mukana bisneksessä. Hyvin pian Boll oli profiloitunut tekemään surkeita elokuvajäljitelmiä menestyneistä tietokonepeleistä ja vaikka väliin mahtuu joitakin ihan kelvollisiakin elokuvia (Tunnel Rats (2008), Stoic (2009), Rampage (2009), The Age of Greed (2013)), valtaosa Bollin elokuvista on vain erittäin huonoja. Boll kuitenkin on onnistunut pysymään pinnalla elokuvamaailmassa ja edelleen kykenee hankkimaan elokuviinsa jopa nimekkäitäkin tähtiä, joten ainakin elokuvaviritelmien tuotannollisessa puolessa Boll on onnistunut. Kaikista oudointa on, että Boll todella pitää itseään elokuva-alan nerona (hänen omat sanansa hänen haastattelustaan)!

Uwe Boll tässä blogissa:

Uwe Boll is a producer and director from Germany. A doctor of literature who turned his interests towards the world of movies in the early 1990’s and has become known as one of the worst film directors of all time. He started with truly awful German films and for some odd reason he was then given several chances to produce and direct actual films with actual professional actors and with actual budgets: Sanctimony (2000), Blackwoods (2001), Heart of America (2002), House of the Dead (2003), Alone in the Dark (2005) and BloodRayne (2005). All of them were sprayed with adequate glitter to cover up the fact that these were truly God-awful films. But films that nevertheless were commercially viable enterprises keeping Boll afloat in the movie industry. Quite soon Boll was profiled into a film hack making awful garbage out of successful computer game franchises. Even though Boll has managed to churn out some adequate movies (Tunnel Rats (2008), Stoic (2009), Rampage (2009), The Age of Greed (2013)), the bulk of his output fills the bottoms of the barrels of celluloid trash. Nevertheless Boll has managed to stay in the business and even today (2024) has been able to secure pretty important actors to ’act’ in his films so at least he is fairly seasoned as a producer. The really odd thing about Boll is that he actually thinks he is a genius film maker (his words from his own interview)!

Uwe Boll in this blog:

  • Movie review (in Finnish only): Apocalypse Z (Luca Boni, Marco Ristori, 2013)
  • Movie review (in Finnish only): BloodRayne (Uwe Boll, 2005)
  • Movie review (in Finnish only): House of the Dead (Uwe Boll, 2003)

Ed Harris

Ed Harris on yhdysvaltalainen näyttelijä. Harris siirtyi teatterimaailmasta elokuvien puolelle 1970-luvun loppupuolella ja ensimmäinen rooli oli pieni sivuosa Michael Crichtonin erinomaisessa jännärissä Coma (1978)[x], jossa elokuvassa päätähtinä olivat Michael Douglas ja Geneviève Bujold. Ensimmäinen isompi rooli tuli jo pian Jerrold Freedmanin toimintaelokuvassa Borderline (1980), jossa elokuvassa tähtiroolia veti Charles Bronson. Jo seuraavassa elokuvassaan Harris nousi itse pääroolin vetäjäksi: kyseessä oli George A. Romeron toimintaelokuva Knightriders (1981), jossa vierellä roikkuivat mm. Romerolle hyvinkin tutut Ken Foree, John Amplas, Tom Savini ja Patricia Tallman. Noista vuosista on jo hyvän aikaa kulunut ja Harris on sittemmin ollut elokuvarooleissa hyvinkin satakunta kertaa, joista rooleista varsin iso määrä on sotaelokuvissa, rikosdraamoissa ja -jännäreissä. Ed Harris jatkaa edelleen mittavaa uraansa ja hyvä niin!

Ed Harris tässä blogissa:

  • Elokuva-arviot: Geostorm (Dean Devlin, 2017)
  • Julisteet ja valokuvat: The Abyss (James Cameron, 1989)
  • Julisteet ja valokuvat: Coma (Michael Crichton, 1978)

Ed Harris is an actor from the United States. He migrated from to movies from the theatre stages in the late 1970’s. His first film role was a minor role in Michael Crichton’s excellent medical thriller Coma (1978)[x] with Michael Douglas and Geneviève Bujold. His first major role came but two years later in Jerrold Freedman’s action film Borderline (1980) starring Charles Bronson. In his next movie he is already a leading actor: George A. Romero’s action film Knightriders (1981) with a cast all-too familiar to Romero: Ken Foree, John Amplas, Tom Savini and Patricia Tallman. A good chunk of time has gone by since those days and Ed Harris has steadily acted throughout all these decades totaling his roles in movies probably around the 100 mark! There is no point in re-iterating or highlighting even the most interesting of them as they are just too numerous. Suffice to say that Harris has had a major impact in the history of crime thrillers, crime dramas and war films of the last three decades or so.

Ed Harris in this blog:

  • Movie review (in Finnish only): Geostorm (Dean Devlin, 2017)
  • Posters and photographs: The Abyss (James Cameron, 1989)
  • Posters and photographs: Coma (Michael Crichton, 1978)

Mikael Salomon

Mikael Salomon on tanskalainen ohjaaja, tuottaja ja kuvaaja. Salomon ehti pitkän uran kuvaajana 1960-luvulta 1990-luvun alkuun saakka kulminoituen aika isoihinkin projekteihin: James Cameronin The Abyss (1989)[x], Frank Marshallin Arachnophobia (1990) ja Ron Howardin Backdraft (1991) sekä Far and Away (1992). Sittemmin Salomon alkoi saada ohjaustöitäkin. Hänen ensimmäinen elokuvansa A Far Off Place (1993) ei oikein täysin onnistunut johtuen paljolti vaikeasta tuotannosta. Seuraavassa elokuvassaan Hard Rain (1998) Salomon sai aika nimekkäitä näyttelijöitä ohjattavakseen (Morgan Freeman, Christin Slater, Minnie Driver, Randy Quaid, Dann Florek, Betty White…), mutta elokuvan kallis 70 miljoonan dollarin tuotanto kostautui eikä se saavuttanut kummoistakaan menestystä lippuluukuilla. Sen jälkeen Salomon keskittyi varsin pitkään ohjaamaan televisiosarjojen jaksoja. On hän sentään päässyt myös elokuvien tekoonkin kiinni televisiotuotantojen ohessa: tieteisjännäri The Planet of the Future (2010) itsensä Sean Beanin tähdittämänä, rikosdraama Who is Clark Rockefeller? (2010), mysteeridraama Natalee Holloway (2009), toimintajännäri Freezer (2014) ja raiskaus/kostoelokuva Big Driver (2014).

Mikael Salomon tässä blogissa:

  • Elokuva-arviot: Big Driver (Mikael Salomon, 2014)

Mikael Salomon is a cinematographer, producer and director from Denmark. His work as a cinematographer spanned three decades from the early 1960’s to early 1990’s culminating in such pivotal films as James Cameron’s The Abyss (1989)[x], Frank Marshall’s Arachnophobia (1990), Ron Howard’s Backdraft (1991) and Far and Away (1992). Then he started to gain gigs as a director and Salomon’s first film was an adventure drama A Far Off Place (1993) which was a plagued production and wasn’t that well received initially. His second film, a $70 million dollar crime thriller production, Hard Rain (1998) despite it’s cast with some famous names in it (Morgan Freeman, Christian Slater, Randy Quaid, Betty White, Minnie Driver…). didn’t succeed well in the box office. Salomon was then pushed into directing television series episodes (of which he has quite a resume) and has returned to film only occasionally: science fiction thriller The Planet of the Future (2010) starred by Sean Bean, crime drama Who is Clark Rockefeller? (2010), mystery drama Natalee Holloway (2009), action thriller Freezer (2014) and rape/revenge film Big Driver (2014).

Mikael Salomon in this blog:

  • Movie review (in Finnish only): Big Driver (Mikael Salomon, 2014)