Avainsana: cinematographer

Mikael Salomon

Mikael Salomon on tanskalainen ohjaaja, tuottaja ja kuvaaja. Salomon ehti pitkän uran kuvaajana 1960-luvulta 1990-luvun alkuun saakka kulminoituen aika isoihinkin projekteihin: James Cameronin The Abyss (1989)[x], Frank Marshallin Arachnophobia (1990) ja Ron Howardin Backdraft (1991) sekä Far and Away (1992). Sittemmin Salomon alkoi saada ohjaustöitäkin. Hänen ensimmäinen elokuvansa A Far Off Place (1993) ei oikein täysin onnistunut johtuen paljolti vaikeasta tuotannosta. Seuraavassa elokuvassaan Hard Rain (1998) Salomon sai aika nimekkäitä näyttelijöitä ohjattavakseen (Morgan Freeman, Christin Slater, Minnie Driver, Randy Quaid, Dann Florek, Betty White…), mutta elokuvan kallis 70 miljoonan dollarin tuotanto kostautui eikä se saavuttanut kummoistakaan menestystä lippuluukuilla. Sen jälkeen Salomon keskittyi varsin pitkään ohjaamaan televisiosarjojen jaksoja. On hän sentään päässyt myös elokuvien tekoonkin kiinni televisiotuotantojen ohessa: tieteisjännäri The Planet of the Future (2010) itsensä Sean Beanin tähdittämänä, rikosdraama Who is Clark Rockefeller? (2010), mysteeridraama Natalee Holloway (2009), toimintajännäri Freezer (2014) ja raiskaus/kostoelokuva Big Driver (2014).

Mikael Salomon tässä blogissa:

  • Elokuva-arviot: Big Driver (Mikael Salomon, 2014)

Mikael Salomon is a cinematographer, producer and director from Denmark. His work as a cinematographer spanned three decades from the early 1960’s to early 1990’s culminating in such pivotal films as James Cameron’s The Abyss (1989)[x], Frank Marshall’s Arachnophobia (1990), Ron Howard’s Backdraft (1991) and Far and Away (1992). Then he started to gain gigs as a director and Salomon’s first film was an adventure drama A Far Off Place (1993) which was a plagued production and wasn’t that well received initially. His second film, a $70 million dollar crime thriller production, Hard Rain (1998) despite it’s cast with some famous names in it (Morgan Freeman, Christian Slater, Randy Quaid, Betty White, Minnie Driver…). didn’t succeed well in the box office. Salomon was then pushed into directing television series episodes (of which he has quite a resume) and has returned to film only occasionally: science fiction thriller The Planet of the Future (2010) starred by Sean Bean, crime drama Who is Clark Rockefeller? (2010), mystery drama Natalee Holloway (2009), action thriller Freezer (2014) and rape/revenge film Big Driver (2014).

Mikael Salomon in this blog:

  • Movie review (in Finnish only): Big Driver (Mikael Salomon, 2014)

Takashi Miike

Takashi Miike on japanilainen yhden miehen elokuva-alan tehosekoitin. Miike aloitti alan opinnot nuorukaisena arvostetun ohjaajan Shôhei Imamura opetuksessa, mutta oli kärsimätön ja huolimaton opiskelija. Veri teki tekemisen puoleen ja sen jälkeen kun ensimmäiset askeleet television puolelle oli otettu ja Miike pääsi aloittamaan elokuvien kanssa, ei häntä voitu enää pidätellä. Miiken elokuvat ovat äärimmäisen väkivaltaisia, provokatiivisia, lajityyppien rajoja tahallaan särkeviä ja roisisti tabuja hajottavia. Miike on ollut tuottajana, kuvaajana, käsikirjoittajana, leikkaajana, ohjaajana, näyttelijänä ja varmaan yövartijanakin omissa tuotannoissaan eikä alalla oikein näyttäisi olevan mitään hommeleita, mitä Miike ei tee. Tajuttoman kiireinen ohjaaja on ilahduttanut erityisesti kauhuelokuvien ystäviä niin suurella määrällä elokuvia, että tänne niistä edes keskeisimpien kymmenien listaaminen ei olisi järkevää. Kolmessa vuosikymmenessä toistasataa elokuvaa eikä mitään loppua ole näkyvissä. Parhaimmillaan Miike on taikonut jopa puolen tusinaa elokuvaa vuodessa (kuten 1999, jolloin muuten tuli ulos Miiken yksi arvostetuimmista elokuvista Ôdishon [Audition] (1999)). Todella huimaa toimintaa!

Yoshihiro Nishimura tässä blogissa:

Takashi Miike is a Japanese movie business’ gold-plated assault rifle with never ending bullets. He started studying film at the age of 18 under the respected Japanese film director Shôhei Imamura but he was restless and disruptive in his studies as he could not wait to actually do stuff. After his meager odd-jobs for television landed him opportunities to work in the movies, he started a seemingly endless barrage of movie-fireworks that continue to this day (2024). Miike’s films are extremely violent, provocative and decidedly grossly genre- and taboo breaking. He has worked in pretty much all areas of film making one can think of (although I’m not sure if he has ever been a night-time guard at a set!) and while it is easy to just browse through his list of films he has directed, one should also take a peek at everything else he was involved in of those productions. There’s seemingly nothing in the industry he hasn’t been doing! A never stopping Duracell-bunny comes to mind when once realizes the sheer number of films he mas made in the past 30 years. It’s not uncommon for Miike to push out even half a dozen films in a year (such as in 1999 when also one his most acclaimed directorial work Ôdishon [Audition] (1999) was made). It’s pointless even trying to list his horror genre works as I might run out of memory in this blog. Truly amazing!

Takashi Miike in this blog:

Paul Verhoeven

Paul Verhoeven on alkujaan Alankomaista. Ohjaajana Verhoeven on tullut tunnetuksi seksuaalisen sisällön ja graafisen väkivallan yhdistämisestä satiiriin. Verhoeven aloitti ohjaajan uransa kotimaassaan draamoilla, mutta siirtyi Yhdysvaltoihin tekemään ensimmäisen Hollywood-filminsä Flesh and Blood (1985), jota seurasivat suuret menestykset RoboCop (1987), Total Recall (1990), Basic Instinct (1992), Starship Troopers (1997) ja Hollow Man (2000). Väliin mahtui myös Showgirls (1995), joka floppasi pahasti ilmestyessään, mutta on saanut myöhemmin arvostusta osakseen. Sittemmin Verhoeven palasi Eurooppaan jatkamaan uraansa muun muassa elokuvilla Black Book (2006), Elle (2016) ja Benedetta (2021).

Paul Verhoeven tässä blogissa:

  • Aulajulisteet ja valokuvat: RoboCop (Paul Verhoeven, 1987)
  • Aulajulisteet ja valokuvat: Total Recall (Paul Verhoeven, 1990)
  • Aulajulisteet ja valokuvat: Hollow Man (Paul Verhoeven, 2000)
  • Aulajulisteet ja valokuvat: Starship Troopers (Paul Verhoeven, 1997)
  • Aulajulisteet ja valokuvat: Elle (Paul Verhoeven, 2016)

Paul Verhoeven is originally from the Netherlands. A lauded director in the Netherlands he is known for his mixing of graphic violence, sexual content and social satire. He started with dramas in the Netherlands but after he made his Hollywood debut (Flesh and Blood, 1985), he made a string of prominent land-mark films (RoboCop in 1987, Total Recall in 1990, Basic Instinct in 1992, Showgirls in 1995, Starship Troopers in 1997 and Hollow Man in 2000), all of which excluding the Showgirls were huge box-office hits. He later returned to Europe and made the war-movie Black Book in 2006, psychological thriller Elle in 2021 and religious period drama Benedetta in 2016.

Paul Verhoeven in this blog:

  • Film posters and still photographs: RoboCop (Paul Verhoeven, 1987)
  • Film posters and still photographs: Total Recall (Paul Verhoeven, 1990)
  • Film posters and still photographs: Hollow Man (Paul Verhoeven, 2000)
  • Film posters and still photographs: Starship Troopers (Paul Verhoeven, 1997)
  • Film posters and still photographs: Elle (Paul Verhoeven, 2016)

Vincent D’Onofrio

Vincent D’Onofrio on yhdysvaltalainen näyttelijä, joka syöpyi kertaheitolla elokuvia seuraavien henkilöiden muistisopukoihin ikimuistoisella sivuosaroolillaan alokas Gomer Pylenä Stanley Kubrickin mestariteoksessa Full Metal Jacket (1987). D’Onofrio on ehtinyt pitkällä urallaan saada paljon huomiota niin herkistä draamarooleista kuin roisista mielipuolista. Tämän blogin aihepiirin ympäriltä seuraava upea pysäkki oli Barry Sonnenfeldin Men in Black (1997) ja piakkoin sitä seurasivat monet kutkuttavat sivuosat – mm. elokuvissa Tarsem Singhin The Cell (2000), Gary Flederin Impostor (2001), D.J.Caruson The Salton Sea (2002) ja François Vellen The Narrows (2008). Päärolitkaan eivät onneksi ole jääneet vieraiksi: Jennifer Lynchin taitavassa elokuvassa Chained (2012) D’Onofrio teki valtaisan onnistuneen pääroolityön inhassa roolissa mielisairaana kidnappaajana.

Vincent D’Onofrio is an American actor who gained instant recognition and assured his position in the minds of anyone who pays attention to films as Private Gomer Pyle in Stanley Kubrick’s masterful war film Full Metal Jacket (1987) . D’Onofrio then made a string of dramas until the unforgettable role as an alien entity in Barry Sonnenfeld’s Men in Black (1997). Soon a boat-load of delicious supporting roles in films broadly linked to the themes of this blog appeared including the likes of Tarem Singh’s The Cell (2000), Gary Fleder’s Impostor (2001), D.J.Caruso’s The Salton Sea (2002) and François Velle’s The Narrows (2008). He also has leading roles such as the in the marvelously wicked film Chained (2012) by the talented Jennifer Lynch . We eagerly wait for more such shows of acting force!

Steven Soderbergh

Steven Soderbergh on yhdysvaltalainen elokuva-alan moniosaaja, jonka vyön alta löytyy osaamista tuottamisesta, leikkauksesta, kuvaamisesta, käsikirjoittamisesta sekä tietenkin ohjaamisesta. Tuottelias Soderbergh on uransa aikana ehtinyt moneen mukaan ja ennen kansainvälistä läpimurtoaan oli nykyaikaisen indie-elokuvan pioneereja. Vaikka Soderberghilla on ollut näppinsä pelissä vaikka missä lajityypeissä, tämän blogin kiinnostavinta antia ovat Soderberghin ohjaustyöt psykologisten rikostrillerien ja ryöstöelokuvien parissa. Soderberghin yleisiin teemoihin vaikuttaisivat kuuluvan muuttuvat identiteetit, kosto ja moraali.

Steven Soderbergh is an American jack-of-all-trades in the film industry. He has a vast experience in many areas of film-making up to and including editing, cinematography, producing, writing and of course directing. He has been very prolific and has had his paws sunk in quite a variety of film genres but particularly his continued involvement in psychological crime thrillers and heist movies are of most interest to this blog. Common recurring themes in his films seem to revolve around shifting identities, concepts and justifications of revenge and morality.