Jean Reno

jean_reno

Finland Jean Reno on Marokossa espanjalaisille vanhemmille syntynyt näyttelijä, jonka perhe muutti Ranskaan ja sai Ranskan kansalaisuuden Jeanin ollessa 17-vuotias. Jean osui yksiin ranskalaisen ohjaajan Luc Bessonin kanssa ja teki lopulta Bessonin kanssa useita maailmanlaajuisia hittejä (Nikita (1990), Big Blue (1988) ja Léon: The Professional (1994)), jotka sementoivat Jeanin ranskalaisena elokuvatähtenä. Monipuolisena näyttelijänä tunnettu Jean on ollut mukana laajassa kirjossa erilaisia elokuvia aina romanttisista komedioista (esim. French Kiss (1995)) toimintaelokuvien (vaikka Ronin (1998)) kautta synkkiin trillereihin (muun muassa Les Rivières pourpres (The Crimson Rivers, 2000)). 1970-luvun lopulta alkanut työ elokuvanäyttelijänä on yli sadan elokuvaroolin jälkeenkin vielä kesken, sillä Jean Reno on edelleen tätä kirjoitettaessa yli 70-vuotiaana hyvin kysytty ja haluttu nimi elokuvatuotannoissa ympäri maailman.

Jean Reno tässä blogissa:

  • Aulajulisteet ja valokuvat: L’Immortel [22 Bullets] (Richard Berry, 2010)

 

United-Kingdom Jean Reno is an actor born in Morocco for Spanish parents. Their family relocated to France and acquired citizenship when Jean was 17 years of age. Early on in his acting career he got involved with director Luc Besson’s work and they (along with composer Eric Serra) have worked several times together since then. They made several outstanding global hits (Nikita (1990), Big Blue (1988) and Léon: The Professional (1994)) which cemented Jean as a French film star. Known as a very versatile actor Jean has been involved in quite a range of differing films from romantic comedies (for example French Kiss (1995)), action films (such as Ronin (1998)) all the way to nihilistic thrillers (among others Les Rivières pourpres (The Crimson Rivers, 2000)). His acting career has seen over 100 films roles in five decades and still in his seventies (at the time of this writing) he is absolutely in high demand for film productions around the globe.

Jean Reno in this blog:

  • Movie posters and still photos: L’Immortel [22 Bullets] (Richard Berry, 2010)

 

 

Pakistanin koirasoltut

hopinat_pakistanin_koirasoltut

 

Elokuvajulisteilla on kautta aikain koetettu saada aikaan potentiaalisia katsojia houkutteleva mielikuva. Ennen digitaalisen maailman kotkotuksia kunnon mainosjulistekampanja oli kustannustehokas tapa hoitaa elokuvan markkinointia. On se vieläkin, mutta ei niin selvästi kuin takavuosina. Ei siksi olekaan tavatonta, että mainosjulisteissa toisinaan äiytään ylittämään valheellisen markkinoinnin raja ja lupailemaan visuaalisilla ärsykkeillä kokemuksia, joita elokuvassa itsessään ei ole. Isoin osa julisteista yrittää luonnollisesti maalata mainostamansa elokuvan positiivisessa valossa joskus siinä onnistuen ja joskus taasen ei sitten niinkään.

Tässä Pakistanista peräisin olevassa – muuten melko tuoreessa – julisteessa edetään aika kauas epärehellisen ja valheellisen markkinoinnin tuolle puolen. Ja kun valheellisen markkinoinnin keinot on käytetty, juliste kannattaa aina kruunata tökeröllä huolimattomuudella.

”No mikä tässä nyt sitten on niin kummallista?”, kaikuu korviini kysymys takarivistä. Hyvä, että kysyit! Itse elokuvahan on Dog Soldiers vuodelta 2003. Julisteeseen elokuvan nimi päätyi väärin. Ohjaajana toimi Neil Marshall, joka sittemmin teki historiaa saattamalla maailmaan yhden kuluvan vuosituhannen kauhuelokuvien lajityypin merkkipaalun eli elokuvan The Descent (2005). Sattumoisin Marshall sai feministipiireistä negatiivista palautetta Dog Soldiers -elokuvastaan sen vähäisten naisroolien takia ja mies selvästi suivaantui kritiikistä vaihtaen The Descent -elokuvaansa sitten koko päärooliköörin naisiksi ja teloitutti näyttävästi ainoan mieshahmon heti alkumetreillä. Ei tullut miesasioita ajavilta tahoilta kakkia niskaan, ei. Tarkkaavaisimmat lukijat jo havaitsivatkin, että julisteesen ohjaajan nimi onnistuttiin tavaamaan puutteellisesti.

hopinat_pakistanin_koirasoltut_sean_pertwee
Nyt tarkkana. Sean Pertwee keskellä lihaa veitsessä. Onko se paviaania vai ei?

Pitkän linjan brittiläinen näyttelijäveteraani Sean Pertwee heittää Dog Soldiers -elokuvassa kokolailla kovan roolituksen kersantti Harry Wellsinä, joka yrittää pitää Skotlannin ylämaille harjoitukseen lähetettyä pikku joukkoa kasassa, kun harjoitus muuttuu aiottua totisemmaksi. Tarkkana saa ja pitääkin kuitenkin olla ulkomailta kotoisin olevien henkilöiden nimien kirjoitusasujen kanssa. Pakistanin Julistemaakarit Oy:n veijarit eivät olleet aivan yhtä tarkkoina, kun kyniä jaettiin Dardeshabarin basaarista (toim.huom: kuvitteellinen sijainti) vasemmalle sijoittuvan toimiston aamuisessa työvuorojen jakelutapahtumassa elikkäs palaverissa. Hups! Pääosan esittäjän nimeksi julisteelle tuli vahingossa arvottua Sean Retwee, joka tuskin on Sean Pertween taiteilijanimi Pakistanissa.

hopinat_pakistanin_koirasoltut_metsahippasilla.jpg
”Miehet taistelkaa! Metsässä on … paviaaneja! Ne pitävät varmasti vankinaan Playboy-tyttöjä bikineissä! Semmoisia kiimaisia tytsyjä, joiden puolesta kannattaa vaikka kuolla!”

Niin. Seuraavaksi päästäänkin julisteen kuva-aiheisiin. Itse elokuvahan on Skotlannin ylämaille eräoloihin sijoittuvaa selviytymiskauhua ihmissusia vastaan. Paviaaneja on verraten vähän Skotlannin luonnossa vapaina kirmailemassa, jos kohta absoluuttinen lukumäärä ei ehkä siltikään poikkea oleellisesti ihmissusien lukumäärästä. Ihmissusille ei paljoa seurantapantoja laitella, joten susikannan luotettava laskenta on toki verrattain työlästä. Edinburghin eläintarhasta sentään löytyy lauma etiopianpaviaaneja, mutta tokkopa nuo vegaanipaviaanit ihan yhtä ikäviltä näyttävät kuin julisteen veikkoset edes silloin, kun kiinankaali on loppu. Ja kyllä … itse elokuvassa ei paviaaneja ole, niistä ei siinä puhuta eikä niihin viitata edes sivulauseissa. Julisteeseen näitä on kuitenkin saatu ihan oikein kaksin kappalein ja ilme lähentelee allekirjoittaneen henkistä tilaa silloin, kun tytär ei ymmärrä laittaa olohuoneessa töllöttimestä pauhaavaa Euroviisujen esi-esikarsintaa hiljemmalle. Niinä hetkinä sitä aina mietiskelee, että oliko sittenkään parhainta viisautta hankkia pätevä äänentoistojärjestelmä kotia kaunistamaan.

Mikä on tuo julisteen heebo paviaanien välissä? Sitä tiedä ma en, mutta elokuvassa häntä ei näy, ei kuulu. ”Kivasti sommiteltu, saa riittää.” lienee Pakistanissa mietitty. Lippujen myyntitulot eivät ole kovin kummoisia, jos paviaaneilla ja miehillä pitää Pakistanin katselijoita saleihin houkutella. Solution? Bitches! Skotlannin takamaiden ylpeyden aiheita ovat tietenkin havumetsien siimeksissä ja sumuisten nummien kätköissä raikkaalla purovedellä kurvikkaiksi kasvavat mimmit. Sanomattakin kai siis selvää, että elokuvassa näitä julisteen naisia ei vastaan tule kuin ehkä korkeintaan (mies)katsojan mielessä. Ehkäpä tuo ählämifontilla taituroitu koukerointi onkin paikallisille tarkoitettua kommentointia ja suomeksi taittuisi se hyvinkin muotoon: ”Kuvan tiedot eivät liity tapaukseen.”.

hopinat_pakistanin_koirasoltut_ihmissus
Ei ole paviaani tämä sankari ei. Jos paviaaniksi vielä haukutaan, revin pallisi ja syötän ne pakistanilaisen julistemaakarin koiralle.