Elokuvajulisteilla on kautta aikain koetettu saada aikaan potentiaalisia katsojia houkutteleva mielikuva. Ennen digitaalisen maailman kotkotuksia kunnon mainosjulistekampanja oli kustannustehokas tapa hoitaa elokuvan markkinointia. On se vieläkin, mutta ei niin selvästi kuin takavuosina. Ei siksi olekaan tavatonta, että mainosjulisteissa toisinaan äiytään ylittämään valheellisen markkinoinnin raja ja lupailemaan visuaalisilla ärsykkeillä kokemuksia, joita elokuvassa itsessään ei ole. Isoin osa julisteista yrittää luonnollisesti maalata mainostamansa elokuvan positiivisessa valossa joskus siinä onnistuen ja joskus taasen ei sitten niinkään.

Tässä Pakistanista peräisin olevassa – muuten melko tuoreessa – julisteessa edetään aika kauas epärehellisen ja valheellisen markkinoinnin tuolle puolen. Ja kun valheellisen markkinoinnin keinot on käytetty, juliste kannattaa aina kruunata tökeröllä huolimattomuudella.

”No mikä tässä nyt sitten on niin kummallista?”, kaikuu korviini kysymys takarivistä. Hyvä, että kysyit! Itse elokuvahan on Dog Soldiers vuodelta 2003. Julisteeseen elokuvan nimi päätyi väärin. Ohjaajana toimi Neil Marshall, joka sittemmin teki historiaa saattamalla maailmaan yhden kuluvan vuosituhannen kauhuelokuvien lajityypin merkkipaalun eli elokuvan The Descent (2005). Sattumoisin Marshall sai feministipiireistä negatiivista palautetta Dog Soldiers -elokuvastaan sen vähäisten naisroolien takia ja mies selvästi suivaantui kritiikistä vaihtaen The Descent -elokuvaansa sitten koko päärooliköörin naisiksi ja teloitutti näyttävästi ainoan mieshahmon heti alkumetreillä. Ei tullut miesasioita ajavilta tahoilta kakkia niskaan, ei. Tarkkaavaisimmat lukijat jo havaitsivatkin, että julisteesen ohjaajan nimi onnistuttiin tavaamaan puutteellisesti.

Pitkän linjan brittiläinen näyttelijäveteraani Sean Pertwee heittää Dog Soldiers -elokuvassa kokolailla kovan roolituksen kersantti Harry Wellsinä, joka yrittää pitää Skotlannin ylämaille harjoitukseen lähetettyä pikku joukkoa kasassa, kun harjoitus muuttuu aiottua totisemmaksi. Tarkkana saa ja pitääkin kuitenkin olla ulkomailta kotoisin olevien henkilöiden nimien kirjoitusasujen kanssa. Pakistanin Julistemaakarit Oy:n veijarit eivät olleet aivan yhtä tarkkoina, kun kyniä jaettiin Dardeshabarin basaarista (toim.huom: kuvitteellinen sijainti) vasemmalle sijoittuvan toimiston aamuisessa työvuorojen jakelutapahtumassa elikkäs palaverissa. Hups! Pääosan esittäjän nimeksi julisteelle tuli vahingossa arvottua Sean Retwee, joka tuskin on Sean Pertween taiteilijanimi Pakistanissa.

Niin. Seuraavaksi päästäänkin julisteen kuva-aiheisiin. Itse elokuvahan on Skotlannin ylämaille eräoloihin sijoittuvaa selviytymiskauhua ihmissusia vastaan. Paviaaneja on verraten vähän Skotlannin luonnossa vapaina kirmailemassa, jos kohta absoluuttinen lukumäärä ei ehkä siltikään poikkea oleellisesti ihmissusien lukumäärästä. Ihmissusille ei paljoa seurantapantoja laitella, joten susikannan luotettava laskenta on toki verrattain työlästä. Edinburghin eläintarhasta sentään löytyy lauma etiopianpaviaaneja, mutta tokkopa nuo vegaanipaviaanit ihan yhtä ikäviltä näyttävät kuin julisteen veikkoset edes silloin, kun kiinankaali on loppu. Ja kyllä … itse elokuvassa ei paviaaneja ole, niistä ei siinä puhuta eikä niihin viitata edes sivulauseissa. Julisteeseen näitä on kuitenkin saatu ihan oikein kaksin kappalein ja ilme lähentelee allekirjoittaneen henkistä tilaa silloin, kun tytär ei ymmärrä laittaa olohuoneessa töllöttimestä pauhaavaa Euroviisujen esi-esikarsintaa hiljemmalle. Niinä hetkinä sitä aina mietiskelee, että oliko sittenkään parhainta viisautta hankkia pätevä äänentoistojärjestelmä kotia kaunistamaan.

Mikä on tuo julisteen heebo paviaanien välissä? Sitä tiedä ma en, mutta elokuvassa häntä ei näy, ei kuulu. ”Kivasti sommiteltu, saa riittää.” lienee Pakistanissa mietitty. Lippujen myyntitulot eivät ole kovin kummoisia, jos paviaaneilla ja miehillä pitää Pakistanin katselijoita saleihin houkutella. Solution? Bitches! Skotlannin takamaiden ylpeyden aiheita ovat tietenkin havumetsien siimeksissä ja sumuisten nummien kätköissä raikkaalla purovedellä kurvikkaiksi kasvavat mimmit. Sanomattakin kai siis selvää, että elokuvassa näitä julisteen naisia ei vastaan tule kuin ehkä korkeintaan (mies)katsojan mielessä. Ehkäpä tuo ählämifontilla taituroitu koukerointi onkin paikallisille tarkoitettua kommentointia ja suomeksi taittuisi se hyvinkin muotoon: ”Kuvan tiedot eivät liity tapaukseen.”.